Pennut 2 vk

Aika rientää niin ettei meinaa perässä pysyä. Pentulootassa onneksi kaikki hyvin. Ceeläiset kasvavat hitaasti mutta varmasti. Silmät ovat olleet jo päiviä auki ja nyt penikat alkavat muistuttaa ihan oikeita koiria. Vauhti kiihtyy huimasti päivä päivältä. Reettakin alkaa muistuttamaan ihan oikeata mammakoiraa kun tissit ovat maitoa pullollaan. Kun kameran akku viime viikolla muuttui virrattomaksi ja laturi oli joitain päiviä hukassa niin en saanut tietenkään kuvia otettua saatikka sitten purattua koneelle. Anun kamerankin jo hälyytin paikalle mutta en sitä sitten tarvinnutkaan kun laturi vihdoinkin löytyi. Lehtipinon keskeltähän tuo löytyi. Onneksi en ehtinyt käydä uutta ostamassa. Siispä sain kaksiviikoiskuvat otettua manantaina 26.4. Ne ovat nyt tällä kertaa pääkuvia. Nyt vasta saan ne laitettua tänne blogiin. Aika tuntuu kulkevan kuin siivillä ja kun täytyy päivisinkin "kuluttaa" töissä aikaa niin blogin päivityksetkin tuppaavat jäämään viime tippaan. Onneksi ihanat baby-sitterit Jukka, Malla ja Anu ovat tässä meikän pentuprojektissa mukana joten sikäli voin huolettomammin käydä päivisin töissä. Kyllä taasen tulee todistettua että työt haittaavat harrastusta...

Muutamalla nartulla on niin samanlaiset pään värimerkit jotta itsekin meinasin aluksi mennä sekaisin että kuka kukin on...??? Ja meninköhän sittenkin ? Onneksi kropassa olevat merkit ovat erilaiset niin tunnistus on silloin varmaa. Mutta tässäpä me nyt sitten taasen olemme:

1. narttu

2. uros

3. narttu

4. uros

5. narttu

6. narttu

7. narttu

8. uros

9. narttu

Noiden kuvien ottamisen jälkeen joutuivat penikat ensimmäiseen manikyyriinsä sillä kynnet olivat kasvaneet jo luvattoman pitkiksi. Keskiviikkona eli 16 pv:n ikäisinä saivat mukulat ensimmäisen jauheliha-ateriansa ja yllättävän hyvin muona upposi. Muistaakseni koskaan ennen en ole antanut näin aikaisin kiinteää ravintoa. Nämä kun eivät ole mitään mörssäreitä koonsa puolesta niin päätin kokeilla jauhelihan antamista jo nyt. Hyvin kelpasi ! Jatkossakin pennut tulevat saamaan barffiin pohjautuvaa ruokaa ts nappuloita ei meidän huushollissa enää nähdä. Itse asiassa joulukuun alusta lähtien olen yrittänyt noudattaa barffi-ruokintaa. Meikäläisen piti jopa hankkia elämäni ensimmäinen monitoimikone jotta saisi tehtyä kasvimössöjä !! Yllättävän helposti onkin ( mielestäni...) siirtyminen tapahtunut. Johtuneekohan siitä että ennenkin olin antanut varsin paljon mm raakaa lihaa joten sen syöttäminen ei ollut mikään ongelma. Broilerin siivet ovat mitä suurinta herkkua joita Siru-nirppanokkakin on hyvällä halulla poskeensa pistänyt kun mikään muu ei ole maittanut. Syy ruokahaluttomuuteen on sen valeraskaus joka nyt alkaa olla ohimennyttä. Pitänee mainita sekin kun Manne oli viikkojen visiitillä. Sillä oli muutamaksi viikoksi omia nappuloita mukana mutta kun Manne jäikin pidemmäksi aikaan niin sekin sai nauttia barffiruuasta. Eikä minkäänlaisia ongelmia tullut vaikka ihan lennosta saikin tottua raakaan ravintoon. Niin upposi niin siivet kuin vihannesmössötkin ja maha toimi hyvin !!

Palatakseni pentuihin. Aivan selvästi osa jauhelihasta oli mennyt sinne minne pitikin sillä kohta alkoi kunnon kakkakasojakin ilmestyä. Ja kuten aiemminkin olen sanonut niin Reetta ei ole mitenkään ihastunut pentujensa jätösten syömiseen. Muutoin se on tosi hyvä äiti. Siru ja Rover pääsevät jo pentuhuoneeseen katselemaan kauempaa mutta ihan kosketusetäisyydelle ei vielä päästä.