Onhan niitä nyt vihdoinkin kerrottava, kun vielä on "vaadittukin...". Aloitetaan Sirusta. Mehän nousimme siis kolmosiin Lappeenrannassa jossa saimme kisata myös toisessa kolmoskisassa. Tulos taisi olla kymppi ja hiukka yliaikaa. Seuraava kisa oli Pieksämäellä 21.5 minne oli Sirun ilmoittanut kakkosiin. Mutta kolmosissahan me tietenkin startattiin. Eka rata hyllytettiin mutta toinen saatiin suoritettua ilman virheitä mutta hiukka taasen yliaikaa 1,26 s. Mielestäni ihan mukiinmenevä suoritus. Toukokuussa nollaksi olisi saanut tuloksen joka olisi ollut alle 0,99 s yliaikaa mutta kesäkuun jälkeen uusien sääntöjen mukaan ei saa enää tulla yliaikaa jotta tulosta voitaisiin kutsua "oikeaksi" nollaksi. Meikä vaan teloi jonkun osan selästään ???, joku hermo kenties jäi jumiiin jonnekin tjms mutta tuloksena oli etten päässyt ottamaan juuri askeltakaan yli tuntiin. Jotenkin köpöttelin autoon ja siellä sitten ihmettelin tilannetta. Onneksi sain tuhtia buranaa ja pikkuhiljaa kipu alkoi hellittämään. Tämä oli ihan uutta meikälle joskin olihan noita kremppoja ollut joitain ennenkin. Kyllä parit prkl:eet tuli sanottua. No eihän siinä mitään, seuraavat päivät kuluivat hissukseen, onneksi seuraava päivä oli buukattu vapaaksi duunista. Meikä on todella huono syömään mitään pillereitä mutta seuraavalla viikolla burana kuusisataset ja kasisataset kävivät kaupaksi. Akiliitoa en tietenkään päässyt tekemään jonniin aikaan. Yhdet epikset kävin koettamassa, Siru kulki mukavasti mutta selkä ei....

Olin jo luvannut seurallemme että Siru voisi olla kesäkuun alussaTornion SM-kisoissa minien joukkueessa jos sitä siellä tarvittaisiin. Ajat sitten kun olin jo päättänyt sinne lähteä Rentukkaa kannustamaan. Mutta jos joku muu olisi paikan halunnut ottaa niin siitä vaan. Loppujen lopuksi Siru sitten sai paikan joukkueessa ja meikä sai luvan laittaa MAH:n paidan päällensä. Muut minit olisiat sheltit Rommi, Windy ja Toffo.

Niin, Pieksämäellä Reetta tekaisi toisella radalla nollavoiton !!!

Tiia Reetan ja Jakin kanssa 21.5.09 PMK

Reetta se osasi järjestää taasen juoksunsa mahdollisimman huonoon aikaan eli juuri Torniota ennen. Oikeastaan tämän juoksuvillityksen aloitti Helmi-mummu joitain viikkoja ennen. Reettahan on asustellut jo viikkoja Tiian luona Varkaudessa koska Tiian on helpompi reenata Rentun kanssa kun koirakin on siinä "hollilla". Joskus kuitenkin Tiiallakin näyttää olevan muutakin elämää agilityn lisäksi, heh.... ja niinpä Renttu tuli mulle viikonloppuhoitoon Tiian reissun ajaksi. Itse toki etukäteen ääneen epäilin että joskohan R ottaisi Helmistä juoksumallia.... Ei siihen sitten tarvittu kuin pari päivää ja niin alkoi R punertaa. Renttu ehti mennä Tiiallekin mutta tuli parin päivän päästä takaisin jotta foxipojat ei ihan sekoaisi. Ja Tornio lähestyisi... Perjantain kisa jäisi siten ilman muuta kuvioista pois mutta koska kyseessä olsisvat SM-kisat niin juoksuisetkin saisivat sinne osallistu, niin joukkue- kuin yksilökisoihinkin. Joten ei kun menoksi ! Toinen mietinnän paikka oli asuminen kisojen aikana. meitä kun oli neljä eukkoa ja jokunen...koiruus mukana. Reetalla juoksu ja muut koirat uroksia Sirua lukuunottamatta. Oletin jo että joudun Rentun kanssa ulkoruokintaan,lue: telttamajoitukseen miljoonien hyttysten syötäväksi. Mutta kiitos hulppean mökin jossa oli kaikki mukavuudet ja kaksi kerrosta, sain onneksi unohtaa telttamajoituksen. Minun likat majailivat yläparvella ja poijjaat alhaalla. Yllättävän hyvin se sujuikin, onneksi Rentun tärpit olivat vasta tuloillaan. Kolme yötä vietimme mökissä, perjantaista maanantaihin.Se sijaitsi meren äärella, huikean kauniilla paikalla. Harmistus oli kuitenkin ne tsiljuunat hyttyset jotka kävivät kimppuun kuin sika limppuun. Ulkonaoleminen oli lähestulkoon mahdotonta.

Perjantaina kisasin siis Sirulla ns normikisassa yhden hyllyn verran. Kivasti Sirkkis kulkikin hylsystä huolimatta mutta meikä ei... Lauantaina olivat joukkuekisat. Olihan se huikea fiilis olla noinkin suurissa karkeloissa mukana Sirunkin kanssa. Puiteet olivat hyvät ja fiilikset korkealla. Joukkuerata ei ollut vaikea, kyllä siitä puhtaasti olisi pitänyt selviytyä. Mutta kun ei niin ei, kymppi tuli ja yliaikaa. Radan alussa keppien aloituksen sijaan Siru bongasi radan vieressä mutta siis ulkopuolella olevan keinun jonne yritti parikin kertaa. Ei kuitenkaan ylittänyt ratanauhaa. Aikaa paloi... kohta oli puomi ja sieltä kans virhe alastulossa mutta loppu tultiin virheittä. Onneksi toiset koirakot tekivät parempia suorituksia joten yhteistuloksissa MAH:n minit olivat 10/34. Reetta kisasi myöskin MAH:n riveissä sillä Tiia edustaa nykyisin mahhia. Nättiä työtä, yksi moka josta hylly ja lopussa hiiiidas puomin alastulo. Onneksi Tiia vaati Renttua tulemaan vaikka aikaa paloikin. Mutta hylsy oli jo alla. Pääasia että he saivat kuitenkin tuntumaa keinonurmelle koska perjantain kisa piti skipata juoksun takia.  Oman suorituksen jälkeen meikäläinen istui radan vieressä olevalla tuolilla pitkälti toista tuntia. No, kun ei päässy kävelemään.... Jotta taitaa tuntua että vähiin käy tämän akilitaajan radat ennenkuin ihan loppuvat.... Jos nyt agirodussa vois punnertaa vielä viimeiset mehut popo-joukkueessa...

Ja mitäs Rentukka ja Tiia sitten saivatkaan aikaan sunnuntaina yksilökisoissa ?  Tuloksena kaksi virheetöntä rataa !!!! Ensin oli hyppyrata jossa sijoitus viides. Aivan huikean näköistä meininkiä. Onneksi ei näyttänyt juoksusta olevan haittaakaan vaikka jos aivan tarkasti ajattelee niin ehkäpä hitusen verran Reetta oli rauhallisempi.. Sillä kun tunnetusti on tapana hiukan kuumua:). Kyllä sitä oltiin kuin tulisilla hiilillä, kämmenet hikosi ja melkeinpä pissit pöksyissä kun medien finaali alkoi käänteisessä järjestyksessä. Juoksuinen Rentukka joutui kuitenkin lähtemään vihoviimeisenä. Frodo oli melkeinpä jo kruunannut voittonsa. Niin vain Reetta ja Tiia tekaisivat nollan ja yhteistuloksissa tämä riitti kuudennelle sijalle. Wautsi wau !!!  Kyllä ne vaan oli hyviä. A mentiin kahteen kertaan ja radan lopussa oli puomi, ei siis keinua. Tiia vaati ottamaan kontaktit varmuudella mikä tarkoitti sitä että moni muu suoritti ne nopeammin. Mutta näin oli ilman  muuta parempi. Vitosella kun ei tee noissa karkeloissa "mitään". Sen joutui Viima ja Anukin toteamaan karvaasti. Ekan radan johtoasema vaihtui toisen radan vitosen ( okserin ohitus ) takia sijoitukseen yli kaksikymmentä. Kyllä oli Tiia yhtä hymyä  eikä ihme. Kova, kuukausia kestänyt työ palkittiin näinkin hienosti. Joskin ihan oikeasti ei palkittu sillä Reetta oli ensimmäinen joka tippui palkintopallilta, viisi parasta kun palkittiin. Mutta siitä viis, tästä on hyvä taasen jatkaa. Seuraavassa muutamis kuvia Torniosta. Olihan mullakin kamera mukana mutta taisin ottaa viisi-kuusi kuvaa, kisapaikalla en yhtään... Joten kiitokset kaikille noille kuvien ottajille ! KF-koirista myöskin Mymlan ja Taco olivat kisaamassa, Taco vain joukkueessa. Upeata oli seurata heidänkin menoa. 11-vuotias Mymlan on ihan uskomaton vieläkin !!

Kuvakavalkaadia Reetan ja Tiian hienosta yhteistyöstä :

Joukkueradalla lauantaina

Joukkueradan A

Juoksuisille oma matto. Vaan ei ollut punainen...

Kohta alkaa...

Kepukat tyylipuhtaasti...

Puomilla pannaan tuulemaan...

Piiiitkä pituus......

Ei epäilystäkään Tacon keinuvirheestä...

Pääseeköhän Taco ylitse...?

Mymlan & Åsa vauhdissa

Onneksi saimme olla mökissä vielä maanantaihin muutoin ei ajamisesta Mikkeliin olis tullut mitään. Maanataiaamupäivällä kävimme porukalla ( Tiia, Teija, Maiju ja meikä ) ihan ulkomailla asti, siis Haparandassa. Ja eikun Ikeaan... meikä ei ole Ikea-fani mutta hyvin sain satasenkin sinne uppoamaan, muut eukot hiukka enempi varmaankin.... Ja joo, oli ne köttbullarnat ihan syötäviä. Iltapäivällä neljän aikaan lähdin ajelemaan etelämpään päin. Pysähdyimme kimpassa Pulkkilassa ja sitten matka taas jatkui, meikä Focuksella muut eukot omassaan. Yhdellä pysähtymisellä siis väli Tornio-Mikkeli. Kyllähän sitä kesäaikaan ajelee vaan toisin olisi pimeään aikaan. Renttu tuli siis kotiin jatkamaan juoksuaan. Sitä ennen se oli ehtinyt "tartuttamaan" saman vaivan Milkaan ja Siruun... joten herkästi tuo tuntui leviävän. Rentun ja Sirun edellisistäkään ei ollut kuin reilut 5,5 kk aikaa. Milka pani paremmaksi, kolme kuukautta ja viikko ja taas alkoi punertamaan. Varsinaisia hormoonihiiriä.... Mahdolliset astutussuunnitelmat Reetan osalta pantiin sitten jäihin ainakin tämän juoksun suhteen. Katsellaan sitten seuraavalla kerralla.

Hienoja agilitytuloksia on saatu muiltakin KF-koirakoilta. Riemulla ( Reetan siskolla ) on ihan mahdoton meininki ! Huhtikuun lopussa siis aloitti kisaamisen ja nyt jo nousi kakkosiin ja heti seuraavana päivänä voitto ekoissa kakkoskisoissa.  Harmi vain että yliaikaa 0,33s joten ei nousunollaa. Mutta enivei, upeeta. Onnea Anna & Riemu !!

Viime viikonloppuna lähdin suuntaina Varkauteen seuraamaan Caroliinan ja Jukan kolmea ykkösluokan rataa. Enkä lähtenytkään turhaan. Carolle ekalta radalta keppivitonen mutta muut kaksi rataa se voitti aivan suvereenisti huikeilla ajoilla. Noin sitä pitää ! Seuraavat kisat siis kakkosluokissa. Nyt alkaa kontaktiongelmatkin olla menneen talven lumia. Varokaa vain, kolmosissa olevat..... Kamerakin oli mukana ja sain ikuistettua pari palkintopallikuvaa.  Aurinko vain porotti liian kirkkaasti joten kuvien laatu ei päätä huimaa. Voittajan on helppo hymyillä !

Ei varmaankaan viimeistä kertaa Jukka nouse ykköspallille Caron kanssa :)

Tervemenoa kakkosiin !

Caroliinan Pyry-poikakin on jo mahtava menijä ! Muutama kuva Rämälän kentältä jokunen päivä sitten.

Reetta osaa laiskotellakin :)

Reetta palaili taasen Tiian hellään huomaan kun punerrusajat ovat ohi. Kisaputki on päällänsä ja ahkerasti hyö reenaileekin. Lappeenrannassa tuli nolla ja sijoitus neljäs. Agirodussa kisaavat niin joukkueessa kuin yksilöissäkin.

Loma alkoi ! Aurinkoisia päiviä kaikille blogin lukijoille !

Agirodussa tavataan jo tänä viikonloppuna :)