Luis Pinto Teixeira Portugalista oli podengo rotujen tuomarimme sunnuntaina. Hän oli tuomarinamyöskin mm  vuonna-06 EV-näyttelyssä ja tykkäsi siellä Sirusta ropin verran joten innokkaana lähdimme taasen hänen arvosteltavakseen. Teixeira on niitä portugalilaisia joille ruskea pigmentti ei ole mikään este menestymiselle.  Pieniä karkeakarvaisia oli ilmoitettu huikeat 35 kpl sekä 3 parikisaajaa. Sehän oli jo etukäteen tiedossa että brittiläinen kasvattaja Betty Judge kennel Plushcourt tulee suuren laumansa kanssa ko koitoksiin. Nyt kun brittiläisilläkin on näyttelymatkailulle mahdollisuus, joskaan ei mitenkään yksinkertaista, niin tokihan sieltä joku näyttelyfriikki lähtee reissuille. Betty onkin ahkerasti matkannut monina vuosina Portugaliin erikoisnäyttelyyn ja ainakin Puolan MV-näyttelyssä hän oli laumoineen parisen vuotta sitten. Luettelon mukaan Betty oli ilmoittanut kahdeksan pientä karkkaria mutta "vain" viisi oli paikalla. Lyhytkarvaisempia versioita kuusi mutten ole varma että kuinka monta oli paikalla. Jollain on siis riittävästi pätäkkää ilmoitella tuollaisia koiramääriä näyttelyyn jonne ilmomaksut eivät olleet sieltä halvimmasta päästä ja lisäkuluja oli vielä veritesteistäkin.

Suomestakin oli huima määrä eli 16 pikkukarkkaria ilmoitettu ja kaikki olivat paikalla. Selvästi popoihmiset ovat ahkerampia näyttelyissäkävijöitä kuin esim länderistit. Kaikki kahdeksan ilmoitettua keskikarkkariakin oli suomalaisia sekä myös kaksi sileetä keskaria kolmesta ja luettelon mukaan myös pikkulyhkäsiäkin oli täyskymppi kotimaastamme.

Sitten itse arvosteluun. Niinpä, mitenkähän tuon nyt sanoiksi pukisi...? Sirun saamaan arvosteluun olin erittäin tyytyväinen, kaikki oli hienoa. Ainoastaan karvan kohdalla oli "quite good coat". Tuloksena excellent ( = eri) ja sijoitus toinen avoimissa nartuissa. Neljä narttua oli ilmoitettu ja kaikki saivat excen.Voittaja oli Bettyn Plushcourt Purpurina, kolmas myöskin Bettyn P. Bandade ja neljäs suomalainen Belmex Bolota.

Epätarkka kuva meikästä ja Sirusta, avointen narttujen toinen exc2

Plushcourt Purpurina, avoimen luokan voittajanarttu

Se että voittajaksi leivottiin britti ei ollut mitenkään ihme sillä tuomarimme tuntui tykkäävän jokaisesta koirasta jonka Betty kehään toi tai sitten hänen "ketynsä". Tai sitten tuomarimme tykkäsi Bettystä...:). Enivei, mutta liian läpinäkyvää se kuitenkin oli. Itseäni eniten häiritsi melkeinpä kaikkien brittikoirien kehäesiintyminen. Kaikki toki antoivat kosketella itseään mutta yhtään superiloisesti esiintyvää pikkukarkkaria en ainakaan nähnyt. Kolme hänen urostaan olivat pohjanoteeraus sillä eteenkin avoimen luokan kaksi urosta matelivat kehässä ja hännät olivat suurimman osan ajasta koipien välissä. Ja kaikille siis exc. Jos koirat olisivat saaneet seisoa vapaasti ne olisivat lyhistyneet mutta kyllähän ne seisoivat kun kaulasta hirtti ja hännästä nosti...:( Suomen eräs "toivoista" etukäteen oli Oliver joka toki sai excen avoimessa mutta sijoittui kolmanneksi kilpailuluokassa häviten juuri noille matelijoille. Kolmas ujoilija oli valioluokan Barcelos da Casa da Torre de Plushcourt, oman Roverini äidinisä. Komeanoloinen uroo mutta se esiintyminen....

Barcelos, valiourosten toinen ja vara-cacib. Roverin äidinisä

Onneksi Teixeira ei voinut laittaa sitä urosten voittajaksi vaikka mieli olisikin tehnyt sillä urosten parhaaksi ja samoin myös rodun parhaaksi valittiin niin upeasti esiintyvä koira ettei valinta ollut vaikea. Tämä koira tulee portugalilaiselta kenneliltä ja on nimeltään Vasco de Viamonte. Sopivankokoinen, hyvän rakenteen omaava ja upeasti esiintyvä uros jolla tosin olisi saanut olla tummempi silmien väritys kuin myös hiukan tiiviimpi etuosa. Mutta kokonaisuus oli huoliteltu sillä ko koira oli myöskin hyvin trimmattu. Podengojen trimmaaminen saisi yleistyä huomattavasti enempi myös Suomessakin ja olen varma että moni koira olisi paremmin edukseen jos karvat olisivat ojennuksessa. Ylilyönteihin ei toki tässäkään asiassa tule mennä mutta mielestäni näyttelyt ovat kauneuskisat ja siisti, huoliteltu koira rodusta riippumatta on aina edukseen. Podengot ovat tässä suhteessa hyvinkin länderin kaltaisia. Varsinaisiin trimmattaviin rotuihin ne eivät kuulu mutta jos Luoja ei ole luonut niille sopivaa näyttelykelpoista turkkia niin omistaja voi asiaa auttaa. Vaan harvallapa on sellainen luomuturkki joka aina on tip-top-kunnossa.

Vasco de Viamonte, MV-08 & ROP

Huoliteltuja olivat toki myöskin  Bettyn koirat joilla kaikilla ei varmastikaan ollut ihanteellinen karkeahko karvapeite vaan paksuhko ja pehmeä joten voimakas trimmaaminen on pakko jos sellaista esittää haluaa. Sirunkin voittanut koira oli juuri tuollainen paksuturkkinen mutta narttujen parhaaksi valittu P. Musica ainakin näytti kauempaa olevan ihan hyväturkkinen.

Plushcourt Musica, MV-08

Se mikä pisti briteissä myöskin silmään oli niiden vankka luusto ja ihan terveenoloisia oli niiden liikuntakin jos ei matelemista oteta huomioon. Niillä ei vipannut niin etu- kuin takaliikkeetkään mikä on valitettavan yleistä suomalaisissa podengoissa. Myös etu- ja takakulmaukset olivat hyvät. Mielestäni pikkupodengojen terveeseen, sopivan vahvaan luustoon tulisikin pyrkiä huomattavasti enempi. Tietenkään ei ylilyöntejä tule suosia mutta parantamisen varaa varmasti on. Pigmenteistä sen verran britit olivat kaikki mustapigmenttisiä ja niin taisivat olla myös kaikki ruotsalaiset koirat...? Muistankohan oikein ? Ruskeanenut tulivatkin sitten kotomaasta..!  Ruotsalaiset popotkin olivat ihan hyväkroppaisia ja yleensä hyvän liikunnan omaavia mutta jokunen kapea ja korkearaajainen oli mukana. Hyviä valionarttuja oli useampiakin. Harmi ettei ole kuvia ruattalaista popoista. Se erikoisuus tapahtui urosten sertin valinnassa että sitä ei jaettukaan. Siitä oli kisaamassa ainoastaan nuorten- ja avoimen luokan voittajat mutta edellämainittu oli korkea ja kapea ja avoimen uros mateli jopa enemmän kuin edellisillä kierroksilla. Joten sikäli tuomari oli oikeudenmukainen ja päätti olla jakamatta serttiä kun ko koirat eivät olleet sen arvoisia. Niin no, Oliverillehan se oikeastaan olisi kuulunut...:).

Oliver, avoin uros exc3

Plushcourt Vencedor, avo urosten voittaja exc1

Plushcourt Bandido, avo urosten toinen exc2

Suomalaiset saivat laskujeni mukaan yhdeksän exc, kuusi vg ja yhden g ( good ). Tämän "goodin" sai meidän poppoon nuori Haru-narttu josta tuomari ei osannut sanoa että onko koira lyhyt- vai karkeakarvainen. Siksipä kovanonnen Harua alettiinkin kutsumaan leikillisesti "välikarvaiseksi".....

Haru-välikarvainen...."meidän" apartementoksessa

Teixeira sakotti mm hennosta luustosta ja niinpä jopa valioluokan koirat saivat vg:tä. Tosin yksi taisi tulla liian ronskista koosta ja yksi liian pitkästä rungosta. Kummallinen lause valioluokan Carlokselle tuli korvista jotka tuomarin mielestä oli liian lähellä...? Itse olen ollut siinä uskossa että lähekkäin sijaitsevat korvat ovat parempi kuin liikaa pään sivuilla olevat. Ja uskon kyllä vieläkin..

Juniorivoittajiakaan ei valitettavasti leivottu. Vain yksi kumpaistakin sukupuolta oli ilmoitettu ja nekin Suomesta. Tuloksina VG (= eh ). Veteraaniuroksia ei ollut mutta narttuja oli kaksi suomalaista joista kummallekin exc. Voiton tälläkertaa vei Hirsituvan Kanerva jolle siis Veteraani Maailmanvoittajatitteli.

Rotunsa parhaasta kilpaili siis vain kolme koiraa ja uroksesta valittiin voittaja. Mielestäni narttujen paras esiintyi siedettävästi mutta kenties tuomari valitsi Vascon ropiksi koska oletti sen esiintyvän edukseen myös ryhmäkehässsä. Bettyn koirista kun ei niin mennyt takuuseen... Narttujen sertti meni avoimen luokan voittajalle.

Tiedän että suurin osa suomalaisista pikkupodengojen omistajista olivat pettyneet Teixeiran arvostelutyyliin. Lyhkäsistä en katsonut kuin parhaan urosten valinnan ja silloin sama meininki jylläsi eli Bettyn matelija voitti.... Liian läpinäkyvää oli siis tuomarimme arvostelu brittien suhteen. Kaikki karkeat keskarit saivat excen joten ne selvästi miellytti tuomariamme. Itse kyllä voin todeta että tykkäsin brittikoirien tyypistä eli vahvemman luuston omaavista, hyväraajaisista ja-kulmaisista koirista jotka eivät kuitenkaan ollet liian korkeita. Karvojen laatu olisi voinut olla  karkeampaa vaikkakaan yhtäkään en livenä kosketellut. Suurin pettymys oli koirien esiintyminen joka ei vastannut maailmanvoittajanäyttelyn tasoa. Onhan tässä toki oma lehmä ojassa sillä Roverhan näyttää olevan hyvinkin tyypillinen brittikoira mitä tulee ulkonäön suhteen. Se on hyvin vahvaluustoinen  suorat raajat omaava ja ainakin toistaiseksi omaa hyvät kulmaukset ja terveen liikuntatavan. Se minkä kokoiseksi se kasvaa tai mikä tulee turkinlaatu olemaan onkin arvoitus. Turkkia Roverilla siis on ja se on paksua eikä tahdo ainakaan vielä irrota sitten millään. Joten toki on se mahdollisuus että se kasvaa ylisuureksi näyttelyitä ajatellen mutta jos vain terveenä säilyy niin toivon sen tuovan omalta osaltaan lisää "bodyä" meidän hentoihin luustoihin. Mutta antaa ajan ensiksi kulua ja mietitään näitä asioita sitten jos ja kun asia tulee ajankohtaiseksi.

Maailmanvoittajanäyttelyissä järjestetään myöskin pariluokka johon saavat osallistua saman rodun uros ja narttu joilla on sama omistaja. No, minä olin siis luettelossa myöskin Carloksen toinen omistaja.... Niinpä kisasin Carloksen ja Sirun, kahden punanenuisen puolisisaruksen kanssa. Voitimme kaksi muuta suomalaista paria ja siksipä  saimme oikeuden osallistua isoon kehään parhaan parin valintaan. Paljoa me ei etukäteen harjoiteltu parina kulkemista ja siksi yllätys olikin melkoinen kun meidän valittiin finaalissa kahdeksan parhaan joukkoon !!!! Tuomarina oli israelilainen naistuomari Agnes Kertes Ganami, "tuttu" länderituomari. Neljä parasta paria olivat ihan huippuja niin ulkonäöllisesti kuin esiintymiseltäänkin. Oltiinkohan me jonkinlainen "kiintiöerikoisuus" joka oli otettava mukaan vai oltiinko me ihan oikeasti noin hyviä...? Tähän en saanut vastausta edes "omalta" porukalta kun kukaan ei  vaivautunut tulemaan katsomaan tai kannustamaan meitä isoon kehään....??!! Eivät siis uskonneet että pärjäisimme.... Tilastollisesti ensi vuonna Carloksen ja Sirun pitäisi osallistua parikisaan ja päästä finaaliin sillä Puolan MV-06 samaiset koirat otettiin myöskin jatkoon. Nyt päästiin siis yksi porras ylemmälle. Tässä yksi kuva rotukehästä mutta valitettavasti on epätarkka.

Siru & Carlos parikisassa rotukehässä

Niin oli pienet karkea arvosteltu ja pystyi vetämään henkeä. Lähdin shoppailemaan mutta kassiin ei tartunut paljoakaan. Kun harrastaa ländereitä ja podengoja ei rotukrääsään tarvitse eskoja tai siis kruunuja tuhlata. Remmejä tai pantoja ei kannattanut ostaa koska kotomaasta saa paljon parempia. Ainoa mikä jäi harmittamaan oli belgialaisen esittelijän trimmipöytä isoilla vankoilla pyörillä jonka olisin ilman muuta ostanut jos vain ko paketti olis autoon saatu mahtumaan. Saman verran saa täällä pulittaa heppoisemmasta kokoonpanosta. Tuollainen systeemi on ollut tässä hankintalistalla jo kauemman aikaa. Mukaan mahtui kuitenkin BoT-kesäbody jonka ostin nyt numeroa pienemmän kuin edellisen version. Kympin verran edullisempi oli tuo näyttelyssä ostettu. Vanhemmalle versiolle tuli kuitenkin käyttöä Vahviksien koirille.  Tehokkaan tuntuiset kynsisakset sekä häkkivesikuppi päätyivät myöskin kassiin. Niin, ja teinhän minä sen parhaimman ostoksen myöskin sunnuntaina !!! Vajaan kolmen vuoden viiveellä.... ostin sekä Repalle että Reetalle Ruotsin valionarvokunniakirjat. Samoin tuli nuo valiotittelitkin nyt anottua. Onhan kumpainenkin siis Ruotsin valio mutta niitä ei oltu virallistettu. Mutta nyt on !!! Vielä olisi Reetan Eestin valio ja Suomen agilityvaliotittelit anomatta.... Reetan inttitittelin sentään hain suht nopeasti :).

Miedän porukkaan kuului siis myös kaksi lyhkäistä keskaria joista Marialle annettiin juniorimaailmanvoitajatitteli ja sertti. Ropin sai tanskalainen valionarttu. Jarco sitä vastoin taasen pelleili junnu-uroksissa ja sai tyytä vg:n. Komea jätkä kunhan oppisi esiintymään arvolleen sopivasti...! Ja se parikisa.... Ihan hyvä etteivät osallistuneet isoon kehään vaikka olisipahan katsojilla silloin ainakin ollut hauskaa.....:)

Maria de Abrantorto,JMV-08

Jarco ( Caramelo ) Mimorin tälläyksessä

Onneksi saimme yöpyä vielä "apartementoksessamme" sunnuntain ja maanantain välisen yön. Maanantaiaamuna kello seitsemän starttasi Silja kohti Turkua jonne saavuimme noin yhdentoista tunnin kuluttua. Oli siinä Caroliinalla taas pidättelemistä sillä hätiään se ei tietenkään länderimäiseen tapaan voi laivalla tehdä. Podengoilta sekin sujuu ihan hyvin. Turussa sitten Carollakin helpotti kun pääsi vapaaksi ja suoraan puskaan...! Maanantai-iltana kymmenen aikaan ei huvittanut lähteä Mikkeliin ajelemaan joten jäin Leenalle yöksi. Roverilla oli ollut kaverinaan nuorempi mutta jo huomattavasti isompi briardinpenikka Buster. Rover olisi ihan selvästi halunnut tuon karvapalleron mukaansa mutta ei kylläkään saanut tahtoaan läpi. Tässä kuva kaveruksista:

Sirukin tuli ikuistettua Leenan pihassa olevan suihkulähteen vieressä:

Titteleitä ei siis tälläkertaa meikän koirille tullut mutta matkalla oli mukavaa ja sai tavata niin vanhoja kuin uusiakin tuttavuuksia. Suurin kiitos matkan onnistumisesta menee ilman muuta Ankille ja hänen äidilleen. Myös matkaseura oli niin hyvää että heti seuraavana päivänä aloitettiin uuden matkan suunnittelu. Mihin ja milloin, on vielä avoin. Meikää ei kyllä tulla koskaan näkemään "sen erään"  matkanjärjestäjän mukana. Muillakin tavoilla perille näköjään pääsee.