Lähes viikko vierähti poissa kotoa tämän kuun ensimmäisellä viikolla. Suuntana oli Tukholmassa pidetty kaikkien aikojen suurin Maailman Voittajanäyttely. Omia koiria olin ilmoittanut Caroliinan nuortenluokkaan ja Sirun avoimeenluokkaan. Meinasi hiki pukata päällensä ja muutamia ärräpäitäkin tuli sanottua kun matkanjärjestäjämme ( hm.. eräs "hoonosti" suomea puhuva...) töppäili reissumme kanssa. Jo viime vuoden puolella oli yhteismatkasta ollut puhetta mutta mitään tietoja ei ko yhtiöltä tullut vielä viikkoa ennen näyttelyä. Varausmaksu oli maksettuna jo aikoja sitten. Kerran sain puhelimitse tiedon että joo, joo kyllä aikataulut ja hotellitiedot kuin myös loppusumma tulee sähköpostiin. Mutta kun mitään ei kuulunut lähetin hätäviestin Ankille Ruotsiin ( Heddan omistaja ) että pääsemmeköhän ollenkaan tulemaan. Ankilta tullut meili pelasti tilanteen sillä meillä olisi käytössä Ankin äidin Tukholmassa oleva kerrostaloasunto juuri näyttelyn aikana. Wau, enää oli vain saatava matkaliput eli autopaikka lautalle ja lemmikkihytti... En uskonut sen onnistuvan enää noin viimetipassa mutta niin vain Mimori ilmoitti että matkaan lähdetään Helsingin kautta Siljalla keskiviikkoiltana ja palataan Turun kautta maanantai-iltana. Varmasti joku  koiramatkaaja oli peruuttanut ko matkan noin  minuuttia ennen Mimorin yhteydenottoa ja niinpä meillä oli reissu tiedossa. Hieman skeptinen olin että miten kolme ihmistä ja seitsemän koiraa kaikkine kimpsuineen ja kampsuineen mahtuu Focukseen mutta hyvinhän me mahdutiin. Meitä kaksijalkaisia oli siis popotytöt Mimori ja Susanna sekä pikkukarkkarit Carlos, Oliver, Haru ja lyhkäset keskikokoiset Jarco ja Maria. Ja siis Caro ja Siru.

Rover jäi täysihoitoon Leenan luokse ja muut koirat kotiin Iiron hoiviin. EspoossaMimorin kotona missä pakkasimme auton täyteen koiria ja tavaroita sattui muutama hm...tapahtuma. Ensin livahti ulko-ovesta  Jarco ja Haru( joka ei ollut omassa kodissaan ). Harun kiinnisaaminen onnistui loppujen lopuksi kun koiruus löysi parkkipaikan ja nousi erään auton konepellille odottamaan hakijoitaan :). Niinpä, nuo popot kun eivät ole niitä maailman tottelevaisimpia koiria ja niitä saa aina pelätä että mihin livahtavat. Tätä on niin vaikea oppia kun on tottunut ländereitten kuuliaisuuteen. Haru laitettiin sitten vessaan siksi aikaan kun  autoa pakattiin ja vihdoinkin pääsimme matkaan. Joku aika oltiin jo ajettu ja Mimori kysyi että mahtuiko koirat hyvin takana olevaan häkkiin. Sanoin että joo, mutta otitko sinä Harun sieltä vessasta ? Siis ei ollut ottanut... Onneksi autossa on kääntyvät pyörät joten palasimme hakemaan kovanonnen Harun sieltä vessasta....

Valuuttaakin vielä vaihdettiin ja sitten Siljan satamaan. Koirapaikkoja olimme varanneet...kaksi joten hieman jännitettiin että tarkastetaanko montako meillä todellisuudessa olikin. Mutta no problems. Auto laivaan, koirat ja osa kamoista hyttiin  ja sitten syömään buffettiin. Se päätettiin nauttia vaikka hinta olikin huima, kokonaiset 33 € !! Laivaviinit on sitten parempi jättää nauttimatta... Koiraporukkaa tuntui laivalla todellakin olevan. Miinuksena pienen pieni hiekkalaatikko yläkannella aivan auringonottopaikan vieressä. Caro länderinä ei tietenkään voi tehdä tarpeitaan muualle kuin luontoon ja vapaana mikä on välillä hankalaa. Siru sitä vastoin teki kannelle ihan huolettomasti ja totuuden nimessä kerran pissat myös hyttiin...Inside-juttuna sanottiinkin että Sirulla oli "ruotsalaismatka" sillä se irrotteli ihan koko rahan edestä...

Torstaiaamuna Anki koirineen ( D. Brasse & KF Yentl ) oli meitä satamassa vastassa ja sieltä menimme majapaikkaamme. Luojan lykky tuosta mahdollisuudesta. Ankin äidilläkin on kaksi omaa koiraa joten koiramaiseen kotiin olimme siis majoittumassa. Teimme kävelylenkin läheiselle puisto/metsäalueelle. Ilma oli tosi helteinen ja ajttelin että Carokin voisi haluta mennä mereen viilöntämään itseään. Mutta kun se näki vilauksenkin merestä niin pinkoi takaisin kallioille eikä kutsuista huolimatta tullut lähellekään vettä. Ai niin, Caro olikin niitä ländereitä joita vettä voi hyödyntää ainoastaan juomalla sitä kupista. Tässä kuva meidän porukasta kalliolla:

Vas Mimori kera Harun, Carloksen, Oliverin ja Sirun. Susanna pitelee Jarcoa ja Mariaa

Oliver ja Siru kuumalla kalliolla

Perjantaina oli Caroliinan koitos tuomarin ollessa Elsbeth Clerk Sveitsistä. Olisin odottanut ilman muuta suurempaa osaanottajamäärää kuin vain kahdeksaa joista neljä tuli Suomesta. Eihän se näyttelyinnostus toki huimaa Ruotsissa ole mutta puolet enemmän olisin silti odottanut. Paljon hyviä nuoria on kylläkin kasvamassajoten ehkä se innostus vähitellen kasva. Kaksi juuri yhdeksänkuista junnua oli ilmoitettu eli uroksissa Rednal Creek "Prickan" joka on Reetan Ville-pojan poika. Kauniit mittasuhteet omaava hienosti esiintyvä junnu joka toki tarvitsee massaa lisää. Tuomari tykkäsi Prickanista joka sai tittelin JunioriMaailmanvoittaja ! Valitettavasti kuvat sisähallissa eivät ole hääppöisiä mutta esittelen kuitenkin kaikki länderit. Juoksukuvat menivät kaikki penkin alle....

Rednal Creek  "Prickan "

 Totti

Totti oli ainoa avoimen luokan uros joka miellytti tuomaria sertin verran. Joten onnea Totille uudesta Ruotsinvalionarvosta !

 Brasse

Dreamwishes Brasse esiintyi niin upeasti kuin koira vain voi ja nappasi urosten voiton sekä sai samalla  lisää yhden tittelin MV-08, jo ennestään pitkään tittelirimpsuun.

Junnunarttuja oli kaksi 9-kuinen Dreamwishes Elle Aqua "Ziccan" jolla oli jo meriittejä pentuluokkien voitoista sekä Jazzmo Foxtrot "Foxi" 14-kk.

 Ziccan

 Foxi

Ziccania hieman ujostutti kehässä eikä häntä juurikaan noussut esiintymisen aikana joten tuloksena very good = eh. Foxi piti Suomilippua korkealla esiintyen tosi pirteästi joten voitto oli selvää. Foxille siis myös junnutitteli. Nuortenluokassa kilpailivat Caroliina sekä Dreamwishes Denise "Kola" jolla on ennestään ainakin pari serttiä. Ensimmäisellä juoksukierroksella Caroliinan häntä ei noussut tuomarin haluammalle tasolle mutta excellent = eri  tuli kuitenkin.

 Caro

 Kola

Pöydällä Caro oli tapansa mukaan kuin "liimattuna" mutta esiintyminen maassa olisi saanut olla hieman iloisempaa. Häntä toki nousi ylös myöhemmillä kierroksilla mutta narttujen voittoon se ei enää riittänyt. Arvostelu oli kuitenkin erittäin hyvä muilta osin. Carolle exc1 ja Kolalle vg2. Viimeisenä länderinä tuli avoimenluokan Ruuti ( Armaani Heinä-Hattu ) joka tapansa mukaisesti esiintyi mallikelpoisesti ja sai siis kaiken mahdollisen tullen Ruotsin valioksi, sai cacibin ja oli siis MV-08. Parsta narttua valittaessa kehässä olivat luokkavoittajat eli Foxi, Caro ja Ruuti. Maailmanvoittaja säännöt poikkeavat totutusta ja joskus oli epäselvyyttä että mitkä koirat tulevat kehään ja milloin. Jostain syystä länderituomarimme ei jakanut vara-serttejä tai vara-cacibeita mutta eihän niitä toki olekaan pakko jakaa. Koska Dreamwishes-kennelin kasvattaja Carina ei päässytkään näyttelyyn meikäläinen kasasi hänelle kasvattajaryhmän joka koostui neljästä D-koirasta. Ryhmä sai kp:n ja olisi voinut osallistua isoon kehään mutta muutaman koiran omistajan piti lähteä aikaisemmin joten siellä ei sitten esiinnytty. Arvostelua jakaessaan tuomari sanoi minulle että kaksi koiraa, Ziccan ja Kola, olisi pitänyt olla paremmin trimmattuja koska kyseessä on sentään MV-näyttely. Tämä oli outoa sveitsiläisen tuomarin suusta sillä Sveitsissä ei todellakaan trimmata pitempikarvaisia ländereitä. No, itse ole tietenkin sitä mieltä että jokainen länderi kuuluisi tuoda kehään niin siistinä kuin mahdollista. Ziccanin omistaja halusikin tietää miten ja miten usein länderiä pitää siistiä. Kolan omistaja oli sitä vastoin sitä mieltä että koira saa pitää turkkinsa. Eihän sekään mikään ylipitkä karvakasa ollut mutta varmasti koira olisi paremmin edukseen edes hieman siistittynä. Hyvää yhteiskuvaa kasvattajaluokasta ei minulla ole mutta sellainen toki on Dreamwishes-blogissa.

  Ruuti MV-08

Parhaaksi junnukoiraksi valittiin Prickan-uros. Rotunsa parhaassa kilpailivat siis Brasse ja Ruuti joista Brasse vei voiton hienolla liikkumisellaan. Anki on käynytkin maankuulun handlerin opissa ( nyt ei nimi tule mieleen mutta hän on pitänyt handlauskursseja Suomessakin ) ja meinaa lähteä Heddankin kanssa samaan lisää näyttelytreeniä. Brassea paremmin ei länderi todellakaan voi esiintyä. Sitä oli ilo katsella myös ryhmäkehässä ja hyvin Brasse esittikin rotuamme  suurimmassa maailmanvoittanäyttelyssä.

 Brasse MV-08

Onnittelut kaikille tittelisteille ! Kyllä meillä on sitten hienoja koiria joita kehtaa esitellä missä päin vaan. Näyttelyfaneja vaan tarvittaisiin lisää. Aina ei tietenkään voittoja tule mutta reissuissa on kivaa ja saa tavata muita länderistejä. Mm Tanskasta oli saapunut Yackon Gitte-omistaja ländereitä kannustamaan. Ruotsissa kuin myös Tanskassakin tuntuu olevan kasvava into ländereitten hankkimiselle ja niinpä kumpaankin maahan on lähtenyt tai lähtemässä  useampikin Suomi-pentu. Ruotsissa on muutamia muiden rotujen kasvattajia jotka ovat hankkineet tai hankkimassa länderiä ihan jalostusmielessä joten tulevaisuus näyttää valoisalta naapurimaassamme.Terveystilannekin ainakin toistaiseksi on erittäin hyvällä mallilla joten tästä on hyvä jatkaa.

Lauantai oli meikällä välipäivä näyttelystä. Aamupäivän olin koiravahtina kämpillämme likkojen pistäytyessä näyttelyssä. Koiria kun ei voinut yksikseen jättää vieraaseen paikkaan sillä jokune popo kun potee eroahdistusta. Likkojen tullessa takaisin otin Caron ja Sirun mukaani ja lähdimme Ankin, Brassen ja Heddan kanssa tapaamaan Maritaa ( Kamtjatka´s ) hänen kesäpäikalleen noin tunnin päähän Tukholmasta. Tarjoilu pelasi :) ja oli tosi mukavaa jutella pitkästä aikaa. Maritan tytöt Bella ja Tintti ovat vieläkin hyvässä kunnossa. Paikalla olivat myöskin Rednal Mimoza "Milli" kera Tuija-omistajansa ja miehensä. Nyt pääsin oikein kunnolla tutustumaan Heddaan. Oikein kaunis ja sopusuhtainen, hienosti käyttäytyvä länderineiti jolla tasapainoinen liikunta. Karva on paksuhkoa mikä oli jo pikkupentuna havaittavissa mutta Ankihan osaa pitää karvat ojennuksessa. Tässä kuvasaalista:

 Hedda vasen

Hedda oikea

Heddaa ravaa

Muutaman hienon kuvan sain ikuistettua koirista.

Vas Milli, Brasse, Hedda ja Caroliina

 Kaunis Caroliina