Tässähän ollan kohta suurperheellisiä...! Sunnuntaina saapui uusin jengin jäsen kymmenviikkoinen länderinarttu Escada Saksanmaalta. "Essu-Esko" on kotoisin Castra Regina´s kennelistä Münchenin läheltä. Viime torstaina lähdin siis matkaan ja vietin kolmisen päivää aurinkoisessa etelä-Saksassa. Escada oli enää ainut pentueesta sillä muut kuusi sisarusta oli jo muuttaneet uusiin koteihinsa. Eddie-veli ehdittiin pikaisesti moikkaamaan koska asui lähistöllä. Kasvattaja-Anjalla on kotonaan Escadan äiti C.R. C-Shell ja sen emä Laska von der Holderheide. E-pentueen isänä on Alf vom Rauhen Stein, jonka isoisä on kotoinen Aku ( Demians Bedivere ). Laskan isän äitinä taasen on Penni ( Lurvendhalis Deanora ) mutta muutoin suku koostuu saksalaisista ja sveitsiläisistä koirista. Siis jotain tuttua (ja turvallista )kuin myös jotain uutta.

Tyypiltään Escada taitaa olla enempi äidin kaltainen eli oletettavasti ei kasva kovin jykeväksi vaan jää enempi "sporttimalliseksi ". Parrallinen se toki on mutta karvaa on vähempi kuin esim Reetan edellisillä Y-pennuilla. Väritys ja merkkien jakautuminen ovat tosi mallikkaat kuten koko pentueellakin on sekä mustat pigmentit. Luonteltaan Escada on tosi vauhdikas ja reipas, etten sanoisi jopa "pikku-vanha ". Pippuruutta ja luonnetta löytyy siis jo nyt !!

Lempinimenä on tällä hetkellä Essu-Esko mutta aika näyttää että miksi sitä loppujen lopuksi tullaan kutsumaan. Tämä pulmallinen tehtävä lankeaa Ahtialan perheelle jonne Essu-Esko muuttaa asumaan meikäläisen jäädessä "puolikkaaksi omistajaksi ". Seuraava kodinvaihto tapahtuu ensi viikonloppuna Varkauden agilityn SM-kisojen aikoihin jonne niin meikä laumoineen kuin Ahtialat porukoineen saapuu. Kuin moni muukin länderisti, toki.

Seuraavassa kuvakavalkaadia Essu-Eskosta kotimaassaan kuvattuna:

Escadan kaverina oli Cappuchino-kissa

Escadan herkkutarjottimella mm brie-juustoa....:)

Shoppaileminen väsyttää joten ei kun tiskille nukkumaan...

Escada edessä, vasemmalla Laska ja takana C-Shell

Escadaa kiinnostivat kassit. Takimmaisessa se matkustikin lennettäessä kotiin. Lentomatka sujui kommelluksitta ja puolet matkasta Escada vain nukkui kassissaan.

Nyt ollaan jo "välietapissa" Mikkelissä. Kummallista että korvat olivat ok Saksassa mutta kotimaahan saapuessa alkoivat höröttämään...? Teippirullan etsintään siis :)

Perjantaina lähdin junareissulle suunnitelmissa tavata Sybille ( von der Holderheide ) pitkästä aikaan.Viimeksi tapasin Sybillen Dortmundin Maailman Voittajanäyttelyssä vuonna 2003. Kolmesti on Sybillekin käynyt Suomessa mm länderileirillä Keuruulla kuten myös Escadan Anja-kasvattajakin. Toivottavasti näemme heitä täällä vastaisuudessakin.

Juna-asemalta lähdettiin ensimmäiseksi katsomaan mixeripentuetta jossa isänä on aito länderi ja emänä monirotuinen. Kolme pentua oli vielä jäljellä ja niistä toinen narttu oli hyvinkin länderinkaltainen kuten kuvista voi havaita :

Mielenkiintoinen projekti on siis alkanut Saksassa parisen vuotta sitten ja jatkuneen vuosia eteenpäin. Ei voi muuta kuin toivottaa onnea niille kasvattajille jotka ovat tuohon projektiin lähteneet. Tavoitteena vakiinnuttaa karkeakarvaisen kromfohrländerin olemassaolo tekemällä erilaisia yhdistelmiä käyttäen eri rotuja tai mixereitä jo olemassaolevaan länderikantaan. Haasteellinen työ vaatii hyvän ja suunnitelmallisen pohjatyön sekä asiaan sitoutuneita kasvattajia moniksi vuosiksi eteenpäin. Tehtävä ei ole helppo kun ottaa huomioon että rotuyhdistys ei ole tätä tukemassa.... Projektista voi lukea yhdistyksen ( IGRK ) saksankielisiltä kotisivuilta joissa on mm kuvattuna joitain näitä mixeriyhdistelmiä: http://igrk-kromfohrlaender.de/index.html

Sybillen kotona olivat kolme hurmaavaa länderiä: 13-vuotias Nauka ( mm kotoisan Samban emä) , 10-vuotias Katla ( Jazzmo Acapella ) sekä Katlan viimeisestä pentueesta vajaa vuoden ikäinen Tarantella-tytär. Sen olisin ottanut kotiini jos vain olisi ollut saatavilla! Mutta Taralla on oma, tärkeä osansa länderirodun parantamisprojektissa. Neljäntenä koirana oli parivuotias narttu Sucre, rodultaan grand basset joka tuo oman osansa projektiin.

Vasemmalta Katla, Nauka ja Tarantella

Holderheide-kasvatteja on kuvattuna koiranruokien kansissa. Ylläoleva taulu on Sybillen kodin seinällä. Kotiin toin tietenkin joitakin purnukoita joissa Oscar komeilee kannessa ( vasemmalla ylhäällä oleva koira )

Sybilleä voidaan oikeutetusti kutsua "länderitietosanakirjaksi". Kaikki maailman länderit ovat siististi kansioihin laitettuna ja nyttemmin tietokoneella. Pitkälle pikkutunneille venyi juttelumme ländereistä ja paljon tietoa tuli taasen lisää. Yksi ilta, yö ja aamu ei vain ole tarpeeksi pitkä aika kaiken infon saamiseksi yhdellä kertaa. Mutta eiköhön meilit ala taasen kulkea maittemme välillä. Valitettavasti on pakko myöntää että terveystilanne ei rodullamme todellakaan ole paras mahdollinen. Suomessa tilanne ei oletettavasti ole niin paha kuin kotimaassa ja toivottavasti näin pysyykin ja tästä vain paranisi. Ulkonäöltään suomalaiset koirat ovat huomattavasti "Saksan-serkkujaan" yhtenäisempiä. Tähän on aivan varmasti syynä se ettei ääripään ulkonäön omaavia koiria ole jalostuksessa käytetty vuosikymmeniin. Saksassa sitä vastoin jatkuvasti syntyy pentuja joiden ulkonäkö poikkeaa siitä alkuperäisestä ihanteesta, karkeakarvaisesta ja parrallisesta kromfohrländeristä ! Loppujen lopuksi on taas todettava se tosiasia että onneksi olen syntynyt kromfohrländerien kasvattajaksi Suomessa. Loput kommentit privaatisti...:)

Eräs Sybillen seinillä olevista valokuvatauluista. Tässä kyseessä R-pentue