Niin se aika vierähtää. Nyt on meikällä kolmen viikon mammaloma joka vietetään varsin pitkälle pentujen ehdoilla. Viime sunnuntaina tuli 5 vk täyteen ja vauhti vaan kiihtyy ! Niinkuin toki pitääkin. Ulkonäöllisesti trio on edelleen hyvin erilaisia. Isoin blondijätkä on, etten sanoisi varsin tuhtia tavaraa... Painoi maanantaina eli 5 vk ja 1 pv yli 1,7 kg !!!! On ollut kyllä ruoka-aikaan kotona... Vaan mitenkähän suureksi kasvaakaan jos sama trendi jatkuu ? Kuulin äskettäin popo-nartusta joka painoi 1,2 kg kahdeksanviikkoisena. Joten blondi on siis hurjan iso ja tuo ko narttu varsin pieni ja kevyt ikäisekseen, vai ? On nämä vaan mielenkiintoisia nämä popot ! Tumma poika painoi tasan 1,3 kg ja Alegria-narttu 1230g. Joten olisikohan nämä kaksi sellaisia normipainoisia ?

Tumma poika on erittäin lyhytkarvainen, partaa ei näy ei kuulu eikä edes pieniä haituvia. Saas nähdä.... Tosin kun katselin juuri kuvia Sirusta pikkupentuna niin ei silläkään näkynyt partakarvoja ja niin vaan tuli saamaan tosi hyvän karvanlaadun ja -pituuden kuin myöskin hyvät partakarvat. Narttupennulla on ehkäpä nyt pisin karva ja selvä parta. Saaneekohan Ropsu-isän paksun turkin ? Blondilla on kropassa varsin sileän näköistä mutta selvä parta. Mielenkiintoista nämä karva-asiat. Jos tummasta kuitenkin jäisi lyhytkarvainen niin eihän se menoa haittaa kun koiran voi myöhemmällä iällä  vaihtaa karkeakarvaisesta lyhytkarvaiseen. Itse olen kyllä "karvafani" ja siten koiralla pitää olla karvoja ja partaa. Oli kyseessä sitten popo tai länderi. Ja varmaa on etten lyhytkarvaisia popoja aio kasvattaa vastaisuudessa. Mutta jos joku kasvatti jääpi "vähäpätöisemmäksi" karvaltaan niin sitten jääpi. Onhan näitä vaihtoja tapahtunut Suomessakin ja esim Portugalissa on ihan arkipäivää. Siellähän ei todellakaan ole mitään ihmeellistä astuttaa eri karvoja keskenään. Kenties tällainen poikkeuslupamahdollisuus suodaan jossain vaiheessa Suomessakin. Keskusteluja ainakin on jo käyty asiasta.

Luonne-eroja en ole vielä juurikaan havainnut penikossa. Ääntä lähtee ja kovaa ! Ehkäpä joissain tilanteissa Alegria on hiukka prinsessamainen mutta toisaalta raivoaa ihan suuna päänä veljilleen. Taitaa olla tulta ja tuppuraa koko penikka. Blondi on varmaankin rauhallisin, jos nyt näistä kukaan on. Mutta selvästi tuhti massa aiheuttaa sen että ei ole kaikkein ketterin. Mutta tokihan nassikat ovat vielä nuoria joten antaa ajan kulua. Viikon päästä saattavat olla erilaisia kuin tänä päivänä.

Popoissa eräinä ongelmina ovat alapurennat ja urosten kivesvikaisuudet. Purennat ovat penikoilla nyt varsin tasassa joten tässäkin asiassa alkaa jännitys..... Ja että laskeutuuko kumpikin palli sinne minne pitäisi.... Ei vielä tunnu, ei. Länderillä kyllä jo tuntuisi tuossa iässä mutta niillä pallipuolet ovat hyvinkin harvinaisia. Joten jännitettävää riittää.

Tämän hetken tilanne olisi se että toinen uros olisi vielä ilman kotia. Joten jos etsit pientä, iloista ja aktiivista koiraa ja mielellään myöskin harrastaisit jotain podengoille sopivaa lajia, siis maastokisoja tai agilityä niin otapas yhteyttä jos urospentu kiinnostaa. Näyttelyissäkin toki näin kasvattajana mielelläni haluaisin edes joskus kasvatteja käytettävän mutta onko näistä pennuista näyttelyyn niin siihen en vielä osaa antaa varmaa vastausta. Palleja kun näytelmissä tarvitaan uroksilla  kaksikin kappaletta ja purennankin pitäisi olla mahdollisimman priimaa. Pigmentit  taitavat olla varmuudella hyvät sillä blondikin on jo saanut tummaa väriä nenäänsä joten "Petteri Punakuonoa" siitä ei taidakaan tulla. Vaikkei pikimustaa toki koskaan tule olemaan.

Nimetkin taitaa olla jo löydetty. Narttu siis Alegria. Blondi-uros on Agostinho ja tumma poika Armanjac. Pitäähän siitä perinteestä pitää kiinni jotta yksi alkoholi mahtuu mukaan ! Vielä ei ole sirutettu mutta se tapahtunee lähipäivinä ja siitä sitten rekisteröinti.

Jokohan laittaisi kuvakavalkaadia tulemaan ? :). Agostinholla on vielä hyvin raskaat lappukorvat. Toisilla sitä vastoin korvat lentelevät välillä jo hyvinkin korkealla.

KF Alegria 2.10.09

Alegria ja Agostinho 2.10.09

Armanjac 2.10.09

Muona maistuu. Ainakin blondille...:)

Löytyy meistä virtaakin...

Ropsu on nykyaikainen isä. Hoitaa, leikkii ja opettaa jälkikasvujaa. Antaa pentujen vielä retuutta itseään miten vain. Ainakin vielä...

Isän onnea :)

Rover ja poikansa Agostinho

Hyvin ovat rivissä.....

Penikat järjestyksessä :) Ropsulle taitaa jo riittää tämä hoitovuoro

Armanjac ja Alegria 4.10.09

Auts, toi saattaa koskee...

Penut 6.10.09

Agostinho ja Armanjac. Vinkeä tuo tumman poitsun naamaväritys. Vaan ei taida jäädä pysyväksi...?

Melkein kuin sumopainija...

Alegria 6.10.09. Juuri heränneenä ja hiukka hölmistyneenä....

Jokunen sana toki ländereistäkin. Stella eli KF Xantippa on ultrattu kantavaksi ja pentueen odotetaan syntyvän viikolla 43. Kuulemma masu kasvaa kovaa vauhtia :).

Reetta on taasen majaillut Tiian hoivissa Varkaudessa. Viime viikonloppuna oli Mikkelin agikisat jossa mentiin kovaa ja korkeelta. Ei nollan nollaa.... Rentukalle tiedossa taasen tehokontaktireenit...:). Milloinkahan tuo kohta 7-vuotias oikein rauhoittuu ? Vaikka ei sen puoleen, Tiia tykkää just tuollaisista puolihulluista agiliitäjistä. Vaan taitaapi Milka Reetan-tyttärestä tulla näiltä osin täyshullu... Vahvasti siltä näyttää. Itse olen potenut parisen viikkoa poskiontelutulehdusta ja vihdoin ja viimein menin lekurille ja sain ab-kuurin. En siis päässy Mikkelin kisoihinkaan :( . No, jos se pikku hiljaa tästä taasen lähtee.

Kävin sienimetsässä 19.9. Sieltä sain saaliiksi muutamia syksyisiä kuvia koirista. Tässä Reetta poseeraa kannon päällä.

Ja tässä Renttu ja Ropponen

Onneksi oli tällainen takki jonka avulla sain kannettua suppilovahverot. Niin, kun jäi kassit ja pussit kotiin..... Suppiksia oli tosi paljon tänä syksynä :)

Sitä edellisen vkl:n majailinkin Lempäälässä missä lauantaina pidettiin podengojen kasvattajapäivät ja sunnuntaina vastaavat länderien. Uutta oppia siis haettiin ja toki saatiinkin.Tosi kivaa oli tavata niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Länderiporukka toki on jo entuudestaan tuttua mutta popopiirissä on vielä monta tuntematonta. Monille nimillekin löytyi nyt "kasvot".  Lauantaina ell Marja Kosonen kertoi hyvin havainnollisesti patella ja LeggPerthes-vaivoista joita tavataan monilla pienillä roduilla, valitettavasti myös podengoilla. Luennon jälkeen keskusteltiin monista päivänpolttavista podengoasioista. Osaanottajia oli lähes 30, runsaammin kuin länderiporukkaa sunnuntaina. Silloin luennoitsijana oli Hannes Lohi joka mukaansatempaavalla tavalla kertoilee geenien ihmeellisestä maailmasta varsin maanläheisesti. Selvisi sekin että nyt on monia ländereitä lähetetty jenkkeihin asti. Ei kuitenkaan vielä koiria vaan verinäytteitä. Onpa ländereitä julkaistu jo monissa lääketieteellisissä julkaisuissakin. Kun tämä pienen populaation rotu tuntuu olevan geneetikkojen suuren mielenkiinnon kohteena. Voi kun sitä epilepsia-geeniä vaan ei vieläkään ole saatu paikannettua. Harmillisesti takapakkiakin on tutkimuksissa tullut. Hannes painotti vielä ja edelleen että näytteitä kannattaa ottaa ja lähettää yliopistolle. Eteenkin kaikki vanhat, terveet ja tutkimattomat länderit ovat erittäin tärkeitä koko tälle projektille ! Joten olethan muistanut otattaa länderistäsi verinäytteen ???? Myöskin terveystilanteessa päivitykset ovat erittäin tärkeitä. Lähiaikoina kaikki näytteen antaneiden länderien omistajat saavatkin kirjeen yliopistolta jossa pyydetään päivityksiä koirien terveystilanteesta. Toivottavasti kaikki tämän tekevätkin !

Lauantain ja sunnuntain välisen yön vietin Cierimon-kennelissä. Sopivasti Ennillä oli 4,5 viikkoiset pennut, kaksi urosta ja kaksi narttua jotka piipahtivat sunnuntaina kasvattajapäivilläkin. Hyvännäköisiä, vankkoja pentuja. Tässä muutama kuva. Valitettavasti seisomiskuvat meni väjhän niin ja näin kun kohteet eivät ollet parhaalla tälläystuulella. No varmasti Annu ehtii aloittamaan näyttelyreenit näille ennenkuin lähtevät uusiin koteihinsa.

Cierimon A-pentue kasvattajapäivillä sunnuntaina 27.9.

Vas Cierimon urospentu ja oik narttupentu

Kiitokset Pekalle ja Annulle vieraanvaraisuudesta ! Tietty syötiin mustaa makkaraa Mansessa päin kun oltiin.  Ei huonoo, ei.....

Annu ja Petra olivat edellisellä viikolla näyttelyreissulla Tanskanmaalla mistä tuli lauantaina kaikki kotiin. Onnittelut vielä tätäkin kautta. Reetan Yacko-poikakin oli ollut esitteillä. Se on saavuttanut Tanskassa jo kolme serttiä ja roppia ja pari Cacibiakin. Hedda-siskolikka Ruotsissa kahmii myöskin serttejä ja Cacibeja. On ne vaan ahkeria näyttelyissäkävijöitä. Grattis til Yacko och Hedda !!! . Suomessa olevat sisarukset sitävastoin kasvattavat vielä massaansa, tai ainakin yrittävät.... Kaisa Hikan kanssa starttasi ensimmäisenä tästä pentueesta agilityuran. Hikka oli juuri 18 kk kun käväisi hyppisradalla. Hienosti oli mennyt, vain yksi kielto oli tullut. Tästä on hyvä jatkaa. Onnittelut Kaisalle ja Hikalle !! Ja kohta puoliin nähdään radalla jo Firekin....

KF Yentl "Hedda ". Hon är så söt :)