Viime viikonloppu menikin sitten agilityn parissa sillä perinteinen ulkokausi korkattiin Mikkelin Lähemäen kentällä. Kyllä sai aamulla kaivaa kaikki välj´housut, pipot ja lapaset päällensä sillä ilmojen haltija ei näyttänyt parasta kevätsäätänsä. Aamulla lämpömittari näytti miinuslukemia muttei sentään luntaa satanut. Kenttäkin oli yllättävän hyvässä kunnossa ja itse rata-alue ihan priimaa. Kyllä olisi tuulienergiaa saatu talteen jos propellit olisivat olleet pyörimässä. Esteitä kaatuili sinne sun tänne mutta tietääkseni ei mitään katastrofaalista päässyt kuitenkaan tapahtumaan. Aikataulu venyi lauantaina jonkin verran juuri sen takia kun piti esteitä jatkuvasti olla uudelleen pystyttämässä. Lauantaiksi olin lupautunut puolen päivän työvuoroon joten Sirulla kisaisin vasta sunnuntaina eikä Tiiakaan päässyt Rentukan kanssa lauantaina revittelemään. Onneksi minut olikin laitettu sisähommiin eli toimistoon joten siellä olikin paljon lokoisammat oltavat kuin radanrakennuspuuhissa. Puoli kymmenen aikoihin vasta palailin kotiin.
Sunnuntaiaamuksi ennen yhdeksää taasen paikalle Rentun ja popojen kera. Kisat aloitti kolmosluokat joita oli kahdet kaikille kokoluokille. Tiia saapui kettupoikien ja Milkan kanssa. Kyllä sai Tiiakin taasen panna töppöstä toisen eteen kun kaikilla kolmella kisasi mediluokassa. Meikäläisen duunina olikin pitää Rentukka lämpimänä ennen ratasuoritusta, tuoda se Tiialle juuri oikeaan aikaan ja taasen jäähdytellä se radan jälkeen. Ekalla radalla Rentukan vauhdinhuuma kostautui läpinäkyvään mutkaputkeen. Jostain syystä R jotenkin kaatui tai lipesi suorittaessaan putkea ja aikaa siinä tuhertui ennenkuin sai kammettua itsensä takaisin ylös ja tietenkin rytmi rikkoontui. Seuraavana esteenä Rentun inhokki eli keinu jonka se suoritti tosi varovaisesti ja sitten nurkassa olevan muurin kohdalla tuli ohitus. Joten tuloksena vitonen ja aikaahan tuossa kului.
Toinen rata meni virheettömästi eli nollaa pukkasi mutta kontakteilla paloi aikaa. Rentulla on joskus liian hyvä muisti ja niinpä keinu kesti taasen aivan liian kauan. Sijoitus taisi olla kuudes... Tiia sai Nucalla yhden nollan mutta se tupla jäi puuttumaan. Jakillakin taisi olla vitoset. Niin lähellä mutta niin kaukana. Ne (himotut) nollat. Siimes oli tehnyt taasen erittäin kivat ja virtaavat radat, ei moittimista.
Kakkosten luokkaan vaihtui tuomari Allan Mattsoniksi. Allanhan on näitä länderistejä kuin myöskin uusi agilitytuomari. Hiukka oli pieni pelko persuuksissa että mitenkähän Sirun ja meikä käypi. Eteenkin meikän.... Edellisistä kisoista oli kulunut puolisen vuotta ja pitkäksi venyneen talvitauon jälkeen ehdittiin reenata vain puolisen tusinan verran. Omat harkkakisat olivat edellisellä viikolla jotka menivät miten menivät.... Kaikki kontaktit olivat nyt esillä kuin myöskin okseri. Pussiakin tuomari ensin ehdotti radalle mutta onneksi se vedettiin pois kovan puuskaisen tuulen takia. Mukavalta rata kuitenkin näytti ja ilmiselvästi se oli Sirunkin mieleinen. Tosi ylpeä olinkin pikkuruisesta mangustistani joka mielestäni teki tosi hienoa työtä ja oli hyvin kuulolla. Kontaktit virheettömästi ja samoin muukin rata. Joten nollahan sieltä tuli !!! Miinusaikaakin vaikka miten paljon. Wautsi wau ! Kisaajia oli vain viisi joista kolme hylkääntyi. Voiton vei supernopea borderi joten Sirun sijoitus toinen. Heti jäähdyttelyn jälkeen oli kyllä mentävä autoon istumaan sillä selkä ei tuntunut tykkäävän yhtään tuosta "urheilusuorituksesta ". Sitä kun ollaan nyt virallisestikin seniori-ikäisiä niin ei taida paikat olla niin vetreitä kuin silloin kuin aloittelin akiliitoa. Yritinkin ehdotella eräälle seurakaverille jolla on hirmuinen kisainto päällänsä muttei sopivaa koiraa jotta alkaisi Sirun kanssa harrastamaan ihan kisamielellä. Sanoi että hyvinhän S munkin kanssa kulkee... Joo, mutta paremmin varmasti menisi nopeamman kartturin kanssa. Aivan kuten on Rentunkin kanssa käynyt. Ihan hyvillä mielin voisin olla vain huoltojoukoissa. Kyllä kolmosluokissa taso on sen varran kovvoo hommoo jotta ei meikällä siellä mitään asiaa ole. Vaan on se kauhiata se jännittäminenkin kun oma koira siis Renttu radalla menee.
Vaikeeta se on sen tuplanollien saaminen myös kakkosluokissa sillä hyllyyn päättyi Sirun toinen rata. Keppien alussa tein leikkauksen joka meni tosi hyvin mutta jostain syystä Siru jätti pari väliä lopusta pujottelematta ja ehti hypätä seuraavan hypyn. Korjasin kepit alusta ja jatkoin radan loppuun ja kaikki meni tosi hienosti. Joten aikas lähellä se nolla siellä kuiteskin oli... Joten eiköhän me jostain yritetä saada se kolmaskin nolla jotta saataisiin kilpailuoikeus kolmosluokaan. Niin ja tietty pitää sijoittua kolmen parhaan joukkoon. Ohan Sirulla se vaadittava kolmas miinusnollakin mutta silloin sijoitus oli vasta kuudes joten sitä ei hyväksytä.
Tässä kuva meidän harkkakisoista edelliseltä viikolta. Kiva että kuvaajakin oli paikalla kun ei tuosta Sirusta ole ennestään kuin muutama hassu agikuva. Kiitokset H.I:lle. Meikän olisi kyllä voinut deletoida tuosta kuvasta...
Viime perjantaina kävi pohjoisen vieraita eli Päivi likkojensa kanssa. Kylläpäs Vieno onkin niin Caro-äitinsä oloinen ! Suurine, löysine nahkoineenkin.... On se jännä havaita että jotkut pennut ovat selvästi enemmän Repa-isänsä näköisiä ja jotkut taasen äitinsä. Ei tarvitse epäillä ketkä ovat tämän pentueen vanhempia. Tässä Päivi likkojensa kanssa sekä muutama yksittäiskuva Vienosta.
Gennabell-kennelin tytöt saapuvat portista sisään
Hellyyttävä Vienon katse
Pakollinen poseerauskuva
Ropsun kanssa tasajalkaa
Pyry oli toki haistelemaasa kisafiilinkiä viikonlopun aikaan. Sunnuntaina yritettiin poseerauskuvia ja muutama kelvollinenkin saatiin otettua. Pyry on ihan selvästi kuin pikku-Repa !
Pyry vesemmalta puolen
Pyry oikealta puolen
Kommentit