Juhannusreissu alkoi jo keskiviikon ja torstain välisenä yönä noin puoli kolmen aikaan kun suuntasin viiden koiran kanssa kohti Poria. Mikäs sitä on körötellessä valoisassa Suomen suviyössä ! Matkasuunnitelmiin tuli siis viime tipan muutoksia. Porissa olivat Anun porukka perinteisellä kylpylälomallaan, tietenkin Rönnin ja Oprin kera. Saavuin sopivasti aamiaiselle Yyteriin ennen aaamukahdeksaa. Sitten alkoi Anun autoon sulloutuminen... Koska kumpikaan Anun tytöistä ei lähtenytkään matkaan niin päätimme ahtautua yhteen autoon. Helmi sai jatkaa matkaansa takaisin Mikkeliin meikäläisen autolla ja "kansanautoon" mahdutettiin takakonttiin meikän eliöt eli Hiski, Reetta, Siru ja Rover. Rönni ja Opri saivat oleskella keskivälillä, mistä penkit oli kaadettu,  kera muutamien kassien ja pussukoiden.

Puoli kymmenen aikoihin starttasimme Porista ja ei kun nokka kohti Rovaniemeä. Matka kesti aiottua pitempää mutta joskus kuuden jälkeen saavuimme mökkiimme. Jonkun matkaa ajettuamme huomasin yllätys,yllätys että meikän pankkikortti olikin jäänyt kotiin...??? Helpotusta kassavajeeseen toi voittajavedosta saatu 35 € jonka lunastin lähellä Rovaniemeä sillä oli satsannut Frodoon kympillä ja voittokerroin oli huikeat 3,5. Mutta no hätä, onneksi Anulla oli palkkapäivä torstaina  :). Mökkimme oli ihan luksustasoa sisätäen makuuhuoneen, saunan, sisävessan ja keittiön. Alunperinhän sinne oli tarkoitus majoittautua 4 immeistä ja 7 koiraa joten meillä oli Anun kanssa ihan lokoisat oltavat. Pizzansyönnin jälkeen sänky jo kutsuikin eikä tuutulauluja tarvinnut lauleskella...

Perjantaina oli koirien "siivouspäivä" mutta sitä ennen täydennettiin ruoka-ja juomavarastot paikallisessa Prismassa. Iltapäivällä siis neljä koiruutta sai näyttelylookin joskaan mitään "rehuja" ne eivät ennestäänkään olleet. Reettakin oli juuri ja juuri ehtinyt kasvattaa esiintymiskelpoisen karvan joskaan ihan parhaimmillaan se ei vieläkään ollut. Ja partahan se edelleen puuttuu..:(. Sopii toivoa että Rover ja Siru alkaisivat "siivota" toistensa partakarvoja ja siten Renttu saisi kasvattaa omaansa. Tosin eipä sitä ole tarkoitus näytelmissä käyttääkään kuin speciaalitilanteissa. Rovanimen tuomarikin Martha Heine tuli Saksasta ja siksipä ilmoitin myös Rentukan kehään. Tässä kuva Anun trimmatessa Oprin takalistoa. Rönnillä oli pieni nirhama silmäkulmassa joten se sai väliilä katsella maailmaa tötterö päässä.

Hiski ei meinaa nahoissaan pysyä kun kameran ottaa esille. Vanha-pappa oli niin tohkeissaan koko reissun ajan. Ja popot viihtyivät aitauksessaan....

Naaskon Päivi joka siis asuu Rovaniemellä, tuli vierailulle kolmen länderinsä kanssa. Päivi ahkeroi näyttelyn kimpussa koko viikonlopun ajan mutta aattona ehti käymään meitä moikkaamassa. Olipas kiva nähdä taas Hillevi, Åsa ja Nesta. Ei ole nuoria nulikoita nuokaan enää. Niin ne vaan vuodet vierii...

Vasemmalta Åsa, Hillevi ja Nesta

Ja mihinkäs sitä sitten mentäisiin juhannusta viettämään ? No ei sitten mihinkään tuon lauman kanssa vaan syöden ja hm...muutaman siiderin voimalla aattoa vietettiin. Ja meikä tietenkin saunoi "omassa" saunassaan. Oli kyllä ikävä puulämmitteistä saunaa sillä mikään super-upea kokemus ei paikallinen sauna kyllä ollut. Ja yksi suuri puutekin oli. Ei ollut tämä mökkikylä järven rannalla. Outoa näin savolaisittain ajatellen. Lampi toki oli kaivettu keskelle kylää mutta se kelpasi vain koirien uittamiseen. Roverkin sai kasteensa. Siitä oli suunnatattoman hauskaa läträtä vedessä, toisin kuin Siru joka inhoaa vettä ja kosteaa keliä. Ja kosteaa keliähän riitti ja sää vain paheni sunnuntaihin mennessä jolloin se oli jotain aivan kamalaa. Rankkasateita, ukkosta, salamointia ja rakeitakin riitti. Mutta jotain positiivistakin..silloin ei ollut hyttysiä tai mäkäröitä. Mökkikylän juhannuksen vietto oli tosi rauhallista, liiankin.. Ei edes musiikki soinut tai kokko palanut. Toisaalta, perinteellisiä örveltäjiäkään ei ollut sillä suurin osa mökkiläisistä taisi olla rauhallisia koiraimmeisiä ( joita näköjään on olemassa ) tai ulkomaan eläviä jostain kaukaa Siperiasta tai siltä ainakin tuntui kun kieltä kuunteli.

Mökkikylän keskellä oleva lampi ja suihkulähde

Uintikuvaa en Roverista ehtinyt saamaan mutta tässä ollaan menossa uimaan

Päivi antoi vinkin käydä koirien kanssa Ounasvaaralla ja sinne ajeltiinkin lauantai-iltapäivällä. Juuri silloin oli sääkin mitä parhain, mutta niitä mäkäröitä oli sitä vastoin ihan riittävästi. Länderien mahanaluset olivat jonkun verran punaläikikkäät mäkäröiden puremisista mutta popoissa ei näkynyt yhtään jälkeä ?? Saman ilmiön havaitsin kotipuolessakin parisen viikkoa aiemmin jolloin oli pahin mäkäräisaika Mikkelin alueella. Haiseekohan länderi paremmalle vai pahemmalle mäkäräisten mielestä kun ne kelpaavat ateriaksi ?

Tässä kuva-antia Ounasvaaralta. Kalliokuvat ovat ihan kivoja:

Tällä lavalla olis voinu ne juhannustanssit tanssia. Hiski taas tohkeissaan kun kuvataan..

Meikän eliöt lavalla

Reetta kalliolla

Opri kalliolla

Rönni kalliolla

Rönni & Opri

Anu ja koiruuksia Ounasvaaralla. Roveria kiinnostaa mun kameralaukku

Sianpään mallinen käppyrämänty

Hiihtohissikin toki Ounasvaaralla oli muttei nyt ollut käytössä. Oli muka sateinen sää. Vaikkei siis ollutkaan  Kuudella eurolla olisi päässyt kyytiin. Hissikuva kuitenkin otettiin. Tähän kuvan Anu sai jopa minut ja koirat mahtumaan, heh.....

Iltasella alkoi sitten se sadekausi joka kyllä latisti tunnelmaa. Onneksi oli luksusmökki jossa sai märät koirat kuivumaan lattialämmitteiseen kylppäriin. Telkkaristakaan ei saatu kuin Jim näkyviin eikä kehattu pyytää huoltojoukkoja apuun.

Omat eliöt sohvalla. Ja Hiski taas lentoon lähdössä...

Mökkialueella oli oma eläintarhansa mm pari villisikaa, kanoja, kukkoja ja tietty pari poroa. Tässä Siru rohkeana... tekee tuttavuutta villisian kanssa:

Villisikoja enemmän Sirua kiinnostivat alueella viihtyvät vapaana olevat kaniinit. Sirun ja Roverinkin metsästysvaistot kyllä heräsivät silmänräpäyksessä kun eräskin kani ampaisi juoksuun ihan metrin päästä. Onneksi remmi kesti ja lukko toimi muutoin oltaisiin saatu kanipaistia. Mökkialue oli ihan Rovaniemelle vievän päätien varrella joten vaaratilanne olisi ollut lähellä jos koirat irti olisivat päässeet. Ländereitä puput eivät tietenkään kiinnostaneet. 

Sunnuntaiaamu alkoi taasen ankeana sillä sade jatkui taukoamatta. Onneksi sekä ländereitten että popojen kehät olisivat iltapäivällä niin sadekin saataisi hellittää siihen mennessä. Niinhän se tekikin kun näyttelyalueelle päästiin mutta juuri odotellessani Sirun kanssa kehään pääsyä taivas repesi. Sitä ennen oltiin juuri ehditty länderit käyttää saksalaistuomarin kehässä. Eikä paremmin olisi voinut mennäkään. Rönni oli oikeutetusti roppi saaden viimeisen valioitumiseen tarvittavan sertin. Rönnihän täytti juuri edellisellä viikolla valioikään vaadittavan kahden vuoden iän. Siksihän me akat tuonne pohjoseen lähdettiinkin ! Renttukin "puhutteli" Marthaa vsp:n verran vaikka kuono-osa olisi voinut olla vahvempi. Aivan tottahan se onkin eikä parrattomuus sitä ainakaan edesauta. Koska oli kansainvälinen näyttely niin sekä Rönni että Reetta saivat myös cacibitkin. Mutta Reetan ollessa jo kansainvälinen valio se siirtyy Oprille joka hienosti tuli toiseksi ja siten sai vara-cacibin. Hieman pöytä taas jännitti muttei mitenkään pahemmin. Varovainenhan tuokin tuomari oli kosketellessaan koiriamme ja Rentun tullessa pöydälle kysyi että voiko koskea. Kertoi vielä että Saksassa kun tapaa valitettavan huonoluonteisia ländereitä näyttelyissä. Länderikehästä pikapikaa popojen kehälle jossa tuomaroi Tuula Savolainen, uusi tuttavuus minulle. Valioluokan Manu-uros oli toinen ilmoitetuista popoista. Erit saivat kumpainenkin ja ne cacibit ja niin vain kävi että Siru veti ropin kotiin. Taivaalta satoi kaatamalla eikä Siru ollut mitenkään ihastunut esiintymään. Koska kello oli jo melkein kolme niin päätettiin kuitenkin uhmata keliä ja jäädä ryhmiin. Siru oli kuin uitettu pieni ketunpoika eikä tietenkään sijoitusta venäläiselle tuomarille. tokkopa edes rodun tunnisti. Rönni esiintyi kyllä erinomaisesti kaatosateesta huolimatta mutta ruotsalaisherra ei lämmennyt. Tässä kuvia sekä esiarvostelusta että itse ryhmäkehästä. Kuvat puhukoot puolestaan....

Meikä meni kuvanoton jälkeen pitämään sontikkaa Anun ja Rönnin ylle. Vaan eipä sekään auttanut. Kaikki olivat kuin uitettuja koiria....

Siitä sitten pakkasimme märät koirat ja kamat autoon ja eikun kotimatkalle. Näyttelyalueen vieressä oli varsinainen turistirysä eli Joulutalo ( vai mikä se nyt onkaan nimeltään..? ) kaikkine herkkuineen. Kävimme vaihtamassa veskissä kuivat vaatteet ja juuri silloin oli sadeton hetki. Siispä kamera esille ja leikkimään turistia eli kuvasimme toisemme Napapiirin kohdalla. Onpahan sekin nyt ikuistettu.

Harmi ettei paikkakunta nimeltään Koposenperä tullutkaan vastaan...Sen niminen paikkakunta on jossain Oulun tien varrella. Ainakin oli joskus männä vuosina jolloin meikän takalisto ( ihan eevan puvussa..) ikuistettiin kyseisen tienviitan kohdalla. Kuva on kyllä johonkin kadonnut vuosien varrella. Satavarmasti oltaisiin otettu "päivitetty" versio tämän päivän "koposperästä" vaan sitä ei ehkä kuitenkaan olisi laitettu kaiken kansan katseltavaksi.... Pitää tehdä uusi reissu ja etsiä ko kyltti ja ottaa se puuttuva kuva. Eikös me Anun kanssa mietitty ensi vuonna reissua samoihin aikoihin ensin Jällivaaran näyttelyyn ja sieltä sitten Rovaniemelle. Moni näyttelyssä olija oli meinaan tehnyt kyseisen turneen juhannuksen aikoihin. Jällivaaran näyttely oli muuten meikäläisen ensimmäinen ulkomaanmatka ja tietty siis koiranäyttelyreissu. Vuosi taisi olla 1974 kun Rita ( KF Carita ) sai sieltä kaiken mahdollisen. Se matka tehtiin junalla, vaihtoja oli muistaakseni seitsemän ja jopa lättähatulla mentiin yksi etappi. Mutta se oli silloin se......

Kotimatka otti kyllä koville vaikka kuskeja olikin kaksi. Vitostiellä hieman ennen kun käännytään Jyväskyläntielle ja Anun kotia sai meikä puhaltaa poliisin pilliin siinä kahden aikaan yöllä. Polliisi tokaisi että kuski näyttää olevan hiukka väsynyt ja kehoitti varovaisuuteen loppumatkalle. Onneksi oli tuo pakollinen pysähtyminen sillä nukahtaminen ei ollut kaukana. Hieman sitä sitten piristyi kun saavuttiin Anulle ja vaihdettiin kamat ja koirat, Helmi mukaanlukien Focukseen. Vielä parikymmentä minuuttia ja pääsin kotiin ja punkkaan. Ei käynyt katteeksi Anua jolla oli työpäivä maanantaina..... Mukavaahan tuo reissaaminen oli ja koirat saivat mitä pitikin. Anukin sai poron ja minä en.... Siis Rönni sai palkinnoksi hopeisen poron joka annettiin kaikille uusille muotovalioille.Tosi hienosti meni kaikkien koirienkin kanssa, edes isot jätkät eivät urputtaneet toisilleen. Roverikin on jo niin rutinoitunut autossa matkustaja. Pienenä se on vitsa väännettävä, vai mitenkäs se menikään... Parin päivän päästä taasen seuraava reissu joka suuntautuu Mustialaan missä perjantaina juostaan maastokisat ja sunnuntaina on erikoisnäyttely popoille. Ja seuraavalla viikolla maailman voittaja-näyttelyyn Tukholmaan....