Tervehdys kaikki blogini lukijat. Jokunen tovi onkin vierähtänyt sitten viime kirjoitusten. Kyseenalainen kiitos kuuluu jollekin viirustaudille jonka kourissa olen viettänyt viimeiset kaksi viikkoa. Sunnuntaina 30.3 oltiin Mallan ja neljän pennun kanssa länderiyhdistyksen kevätpäivillä Jokelassa. Seuraavana aaamuna se sitten iski ja viikko vierähti epämääräisen kovassa  kuumehoureessa. Tietenkin pennut olivat juuri siinä iässä eli yli 7-viikon joilloin ne olisivat tarvinneet mahdollisimman paljon erilaisia aktiviteetteja. ne jäivät siis varsin vähiin eli vain pakollisen kykenin tekemään ts ruuat eten ja puhtaat kuivikkeet. No, olihan kaikki pennut eli 9 kpl vielä kotona joten seuraa niillä toki oli. Siru ja Reetta tarjosivat mielihyvin niin seura-kuin opetuspalvelujaan mutta vanhukset sitä vastoin ilmoittivat että liika on liikaa eivätkä olleet juurikaan ihastuneita riiviömäiseen hunnilaumaan. Ilamtkin kun olivat mitä olivat niin ulkoilukin jäi lauman kanssa tosi vähiin.

Tietysti torstaiksi oli varattuna silmä- ja pentutarkastus. Onneksi kerrankin kävi tuuri että Mikkelissä järjestettiin joukkosilmätarkastus juuri silloin kun on pennut tarkastusiässä. Onneksi ei todellakaan tarvinnut lähteä naapurikaupunkeihin tuon lauman kanssa ! Suuri kiitos Jukalle roudarina ja "apupoikana" olemisesta sekä Merville kirjurina ja "aputyttönä" olemisesta. Meikä kun ei ollut ihan parhaimmillaan. En oikein edes osannut jännittääkään lopputulosta kun omassa olemisessakin oli ihan riittävästi haastetta. Mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin eli pennut olivat silmäterveitä ihan virallisestikin, kaikki saivat mikrosirut ja muillemaille menevät kaksi pentua saivat EU-passinsa. Pientä jännitystä aiheuttivat taasen rekisterikirjat jotka eivät olisi tulleet ajoissa ellei olisi maksanut Kennelliitolle ylimääräistä ! Rekisteröintijonot ovat kuulemma pitkät tällä hetkellä. Mutta on se vaan kumma kun on valmis pulittamaan hieman ekstraa niin johan paperit ovat postissa jo ylihuomenna......

Heti samana torstaina lähti ensimmäinen muksu tuohon lähikaupunkiin Varkauteen. Narttu Yoghurt "Milka" on sijoitusnarttuni Tiia Vitikaiselle. Kotona sillä on kolmekin nelijalkaista kaveria ennestään eli Roope, Nuca ja Jakki, kaikki rodultaan karkeakarvaisia kettuterrierejä ja siis urokssia. Nyt sitten saapui prinsessa sotkemaan poikien päät sekaisin... Milka tulee varmasti näkymään agilityssä Tiian avustuksella sillä vanhemmat edeltäjänsä ovat jo agilityvalioita ja Jakkikin kisaa kolmosissa. Näyttelyissä sitten Milka käy joko Tiian tai meikäläisen kanssa jos vain kyvyt siihen riittää. Ihastuttava pää ainakin Milkalla on !

Seuraava mukula lähti perjantaina eli niin vain Milla soitti matkalla Rantasalmelle että hän nyt tulee hakemaan Mökön kotiin. Millahan oli nähnyt Mökön edellisenä sunnuntaina Jokelassa ja siellä vielä oli arvuuteltu pennun mahdollista karvapeitettä. Karvaahan oli vaikka muille jakaa mutta olisiko se sellaista että sen saisi nypittyä jottei eihan tiibetiksi luulisi... No, pentua tarkasteli yksi jos toinenkin ja oletukseksi jäi että kyllähän sen karvan saa kotikonsteinkin pois.  Muutoinkin jätkä miellytti millaa ja pesuetta ja niin sitten Mökö muutti Juuli-länderin kaveriksi asuen välillä Rantasalmella välillä Loviisassa. Joten agiura on varmaankin tiedossa tälläkin Rentukan pojalla. Jännitystä aiheuttaa taasen se mikä onkaan se luokka sitten joskus...?

Seuraava reissu oli heti lauantaina etelä-Suomeen. Jo ajat sitten oli sovittu että toisen uroksen tanskalainen omistaja tulee lauantaina Suomeen ja lähtee sunnuntaina kotiin. Siitäkin oli sovittu että tulen tuomaan pennun ja samalla myös osan niistä muista joiden uudet kotit ovat siellä etelässä päin. Meikäläisen tautitilanne oli vaan sellainen etten voinut kuvitellakaan ajavani autoa ja juuri sinä päivänä kaikki tutut olivat kiinni muissa kuvioissa, Mallakin tässä samaisessa taudissa. Meinasi jo usko mennä kunnes apu löytyi Iiron kaverista Santusta joka mielellänsä lähti kuskiksi. Ensimmäisenä jätettiin matkasta Pennalan hujakoille narttu Yalumba eli # 5. Vapamaan perhe eli Tiina, Roosa ja Peetu olivat uutta perheenjäsentään vastassa. Heillähän oli ollut jo ennestäänkin länderinarttu joka yhtäkkiä oli valitettavasti menehtynyt viime vuonna. Nyt sitten saapui uusi pirtsakka pentu joka sai kutsumanimekseen Pipari.

Seuraava pysähdyspaikka oli koruton Vantaan Ikean parkkipaikka ! Hyytävän kylmässä kevätsäässä vaihtoi kolme narttua majapaikkaansa. Ensimmäisenä tulivat #9 eli Yasmeen-nartun uudet omistajat Tarja Laustela ja Asko Rokala hakemaan pentuaan josta tuli Unni. Heillä on aiemmin ollut airedalenterrieri. Unnilla oli jo varsin eläväiset korvat jotka saattavat asettua jos vain omistajilla riittää halua teipata korvia. Tosin näyttelykoiraksi ei Unnia olekaan kaavailtu sillä sen vasemman silmän ympäristö on valkoinen. Joskus kauan sitten on yksi kasvattini saanut kutsumanimekseen myöskin Unnin. Taisi olla F-pentueesta..... Sitten tuli Hikka-nartun uusi omistaja eli Kaisa Ylä-Tuuhonen. Hikka on #1 ja varsinainen ilopilleri. Korvat olivat jo valmiiksi teipattu Hikallakin. Kaisaa ja Hikkaa tullaan toivonmukaan näkemään myös niin agiradoilla kuin näyttelykehissäkin. Kotona odotti jo seniori-ikäinen "kaveljeeri".

Kolmas pentu lähti sitten Mika Mätön sekä Jaana ja Nikon mukaan. Yo-Yo oli #6 eli tummin ja ehkäpä karvaisin narttu. Mutta karvathan eivät tässä perheessä menoa haittaa sillä trimmattavia rotuja on ollut aiemminkin. Kaikki agilitaajat varmasti muistavat muutaman vuoden takaisen midien maailmanmestarin walesi-Harryn jota siis Mika ohjasi. Harry vaitettavasti kuoli yhtäkkiä ja nopealla tempolla tuli länderinarttu  Studsbollens-kennelistä Ruotsista.  Sara kilpailee medien kolmosluokassa ja suurella todennäköisyydellä myöskin tämä uusi pentu näyttäytyy agiradoilla kunhan aika on kypsä. Ja miksei näyttelykehissäkin ? Narttupennun nimeksi tuli Fire. Siinäpähän sitten mietitte että millälailla tuo nimi lausutaan, suomalaisittain vai englantilaisittain ? Onpahan ainakin kansainvälinen nimi jo valmiina jos vaikka........

Viimeisenä pysähdyspaikkana oli Espoon Radisson-hotelli jonne Gitte Mejsen oli asettautunut. Reippaasti urospentu Yacko käveli hotellin aulaan kuin olisi sitä tehnyt jo monet kerrat aikaisemminkin. Gitte oli aivan ihana tuttavuus, onhan hänkin jo länderisti. Kotonaan Tanskassa hänellä on ennestään Caroliinan sisko mutta se ei ole näyttelytasoinen purentavikansa vuoksi ja on siksi leikattu. Mutta agilityura on jo aloitettu. Sekä Gitte että hänen miehensä Thorleif ovat hyvin aktiivisia omassa agilityseurassaan ja se on juuri Trorleif joka kisaa koirien kanssa, siis Crissien sekä vanhemman auspain kanssa. Yön viettivät Gitte ja Yacko hotellissa ja aamulla lensivät kotiinsa. Matka oli mennyt oikein hyvin eikä Yacko ollut ikävöinyt ollenkaan. Mielstäni Yacko oli oikein kivan oloinen urospentu joten siltä voi odottaa menestystä myös näyttelykehissäkin jos vain kehitys on suotuisaa.

Sitten raskaan päivän jälkeen kotiin jossa vain kaksi pentua odotti. Seuraava viikko ei ollut omalla kohdallani juurikaan parempi vaikka kovat kuumeet olivat taaksejäänyttä, mutta "kova yskä ja yhä pahenee" tuli tutuksi. Totaalinen puhelakko oli pakko välillä pitää sillä puhumisesta ei välillä tullut yhtään mitään. Lekurissakin tuli käytyä mutta ohjeena kuumaa mehua... Joka tuli jo korvistakin ulos. Mutta aika se on joka tekee tehtävänsä tässäkin taudissa.

Kevätilmat eivät todellakaan houkutelleet ulkoilemaan viimeisten pentujen kanssa. Samaten jäi kuvaamisetkin olemattomiin. Edellisenä viikkona en tainnut ottaa kuvan kuvaa ennenkuin pentujen luovukset olivat kyseessä. Narttupentu #7 eli Yentl oli luvattu Ruotsiin ja #3 eli valkokorva-Yatzy Porvooseen. Ruotsalaisen pennun omistaja  Anki Friberg sai paperiasiat kuntoon ja pääsi tulemaan laivalla Helsinkiin viime lauantaina. Samalla oli tarkoitus viedä Selma-pentu Porvooseen. Porvoon porukat eli perhe-Henriksson ehdottivat että he voisivat hakea Ankin satamasta heille kotiinsa Porvooseen ja sitten voisivat vielä viedäkin Ankin ja Hedda-nartun takaisin laivalle. Suuret kiitokset tästä järjestelystä Dan, Jaana, Ida ja Anton. Niin lähdin Malla-seuraneitinä kuin myös Reetan ja Sirun kanssa Porvooseen. Kerrankin oli jo kevättä ilmassa ja ihanat kevätkukat olivat parhaimmillaan Henrikssonien puutarhassa. Anki oli ihastuksissaan Hedda-pennustaan kuten arvata saattaa. Kotona Heddaa odottaa Dreamwishes Brasse joka on ollut erittäin voitokas pohjoismaisissa näyttelyissä. Jos vaikka Heddasta tulisi jonain päivänä Brassen morsmaikku...? Henrikssonien perheessa oli vain vähän aikaa sitten suurta murhetta Siiri-länderin yhtäkkisen poismenon johdosta. Toivottavasti Selma-pentu omalta osaltaan paikkaa Siirin jättämän "länderinmentävän aukon".

Vielä yksi puhelinsoitto juuri kun olimme Mallan kanssa lähteneet Brunbergin tehtaanmyymälästä suukot taskussa.... Yllätys olikin suuri kun Milla sanoi olevansa Loviisassa eli lähellä Porvoota. Siis auton nokka kohti Loviisaa jonne en koskaan aikaisemmin ollutkaan eksynyt.... Milla löytyi kuin myös Juuli,Janne ja Juhokin. Ja se tibbepoika joka ei enää ollutkaan tibbennäköinen ! Koska siltä oli karvat viety. Milla oli heti kohta alkanyt nyppimään Mökön kroppakarvoja ja ne olivat helposti lähteneetkin. Joitakin hapsuja toki vielä voi niin päästä kuin etutassuistakin ottaa mutta ei tainnutkaan Mököstä tulla pitkäkarvaista länderiä. Tokihan se on niin että kyllä karvan aina jollain konstilla pois saa mutta mikä on sitten karvan lopullinen laatu ? Se on vielä arvoitus Mökönkin kohdalla. Mutta jäntevä jätkä-koira se Mökö kyllä on !

Sitten kotiin ja taasen totaaliseen puhumattomuuteen sillä henki meinasi monta kertaa lähteä lauantaireissun aikana. Kotona on nyt yllättävän hiljaista.... Pitää vielä pentuhuone siivota lopullisesti kuin myöskin koko muukin huusholli ja sitten voin sanoa että nyt se vasta alkaa tämä minun vuorotteluvapaa !! Eli töihin pitäisi näillänäkymin mennä elokuun loppupuolella ! Tänään maanantaina kun katson ikkunasta ulos niin ei keväältä näytä, ei. Rännänsekaista lunta satoi koko viime yön ja aamupäivän. Mutta eiköhän se juhannukseen mennessä yleensä lähde...

Yksi takaiskukin tapahtui ja suunnitelmassa ollut popopennun saapuminen kaukaa rapakon takaa meni kuin menikin uusiksi. Siksi en jättänyt Reetasta pentua kotiin kun odotin niin sitä uutta popolaista. Mutta mutkia saattaa silloin tällöin tulla matkaan. No, ei tästä lannistuta vaan uutta ollaan taas etsimässä jostain puolelta maailmaa.

Toivotan kaikki uudet länderistit tervetulleiksi KF-jengiin ja muutenkin länderimaailmaan. Toivottavasti teitte oikean valinnan kun valitsitte länderin uudeksi perheenjäseneksi. Länderi tulee ottaa vain sen takia että haluaa juuri länderin. Se että tuleeko uudesta pennusta huippu agilitykoira tai näyttelyvoittaja on loppujen lopuksi sivuseikka. Vaikkakin odotukset joidenkin koirien kohdalla ovatkin korkealla. Jos terveyttä ja kapasiteettia riittää niin koiralla kuin ohjaajallakin niin tiedä miten suuria "staroja" näissä pennuissa tulevaisuudessa nähdään. Jokatapauksessa ainakin  tuleviin Agirotu-tapahtumaan saadaan oma Y-joukkue ! Olkoon se vaikka ensimmäinen tavoite...

Seuraavassa kuvakavalkaadi pennuista ja niiden uusista omistajista !

 uros KF Yacko & Gitte Mejsen, Tanska

Uros KF Yali  "Mökö" & Milla Kekäläinen, Rantasalmi & Juuli

Narttu KF Yentl "Hedda" & Anki Friberg, Ruotsi

Narttu KF Yo-Yo "Fire" & Mika Möttö ( + Niko ja Jaana ), Helsinki

Narttu KF Yoghurt "Milka" & Tiia Vitikainen+ Eemeli, Varkaus

Narttu KF Yalumba "Pipari" & Tiina Vapamaa+ Peetu ja Roosa, Pennala

Narttu KF Yasmeen "Unni" & Tarja Laustela+ Asko Rokala, Helsinki

Narttu KF Yolander "Hikka" & Kaisa Ylä-Tuuhonen, Helsinki

Narttu KF Yatzy "Selma" & Jaana Henriksson+Anton, Ida, Dan, Porvoo

Tässä muutamia muita kuvia :

Porvoossa Jaana & Selma, Reetta sekä Anki & Hedda

Selma & keväiset krookukset

Mökö trimmattuna eli entinen tibbe-poika !

Tässä Totti-isämme 18-kk ikäisenä. Ja jo niin komeana !

Totin upean pään ikuisti Teemu-06

 

Totti talvimaisemissa

Kotisivut antavat edelleen odottaa. Nyt on penskat poissa, tauti hellittämässä ja ennenkaikkea aikaa. Huomenna alkaa taasen jatkokurssi valokuvauksesta joka kestaa loppukevään. Joskohan oppisi edes jotain uutta jota voisi soveltaa...Mutta kyllä ne kotarit sieltä vielä esille tulevat. Siihen saakka saatte tyytyä tähän blogiin ja kuvagalleriaan. Tosin näinhän on ollut jo pidemmän aikaa. Kuvagalleriaan siis on tarkoitus laittaa lisää kuvia näistä Y-pennuista kuten esim Jassun ottamat seisomakuvat.