Peräti kaksivuotiaita ovat nuo Reetan ja Totin penikat. Suuren suuret onnittelut kaikille Yyläisille joita ovat pojat Yacko ja Mökö sekä tytöt Milka, Fire, Hikka, Pipari, Unni, Selma ja Hedda. Yacko on kunnostautunut Tanskanmaalla jossa saavuttanut jo kyseisen maan valion-arvon sekä tullut jo isäksi !!! Nopee poika...! Eipä ole hitaammiksi ainakaan jääneet Hikka ja Fire jotka ovat ahkeroineet agilityrintamalla. Kumpainenkin kisaa jo medi-kakkosissa eikä kaukana ole kolmostasokaan. Pentueen ADHD-tapaus eli Milka seuraa agisisaruksiaan piakkoin(kin)....??? Ruotsalaistunut Hedda kiitää näyttelystä näyttelyyn joista tuomisinaan on lukuisia serttejä ja CACIBeita. Hedda kävi plokkaamassa Messukeskuksen näyttelyssä joulukuussa kummankin päivän tittelit ja oli sunnuntaina vieläpä ROP !!

Hyvää jatkoa kaikille Yyläislle ja tietenkin ihanille omistajilleen !!!

ROP Hedda ( KF Yentl) oik & VSP Toto ( Jazzmo Fender) sekä tuomari Kirsti Lummelampi Messukeskuksen PMV-näyttely -09

Hedda ja KF Y-pentueen isä Totti ( Multi Ch Jettildan Aivan-Eka )

KF Zenato "Manne" saavutti Messukeskuksessa kummankin päivän Juniorivoittajatittelit  sekä urosten sertit !!  Upeeta !

Manne lomailee KF-jengissä jonkun aikaa

Mannen upea ilme

Manne & Rover

Manne flirttailee Reetalle

K-18 !!! Reetta kun pääsi pitkästä aikaan kotiin niin heti piti pomotella Roverille.

Vihdoinkin alkoivat Reetan juoksut !! On niitä odotettukin. Sulhoksi on valittu "oman kylän poika" eli ruotsalaislähtöinen mutta Mikkelissä asustava Rönni ( Fi M Va Studsbollens Rönnerdahl). Mitäs sitä kauemmaksi lähtemään kun omilta nurkiltakin löytyy näin komee uroo :). Pidetään peukkuja jotta  Reetta & Rönni-yhdistelmä toteutuu ja saisin kotiin pitkästä aikaan oman länderinarttupennun. Seuraavat kolme kuvaa nuoresta Rönnistä on ottanut vuonna 2007 saksalainen länderiharrastaja.

Niin poistui Hiski-Håkan sinne jonnekin.... Vilma-äitinsä, Vapo-isänsä, Helmin ja muiden karvakorvien luokse. Ei päästy juhlimaan Hiskin synttäreitä ensi sunnuntaina jolloin se olisi täyttänyt 14-vuotta.Ikäisekseen oli Hiski varsin hyvässä kunnossa aina viime päiviin asti. Vielä maanantaina kävimme reippaassa pakkassäässä metsälenkillä. Olihan näkö ja kuulokin toki jo heikentynyt ja välillä oli lieviä dementiaan viittaavia poissaoloja. Mutta silti tiistaina tapahtunut käänne huonompaan suuntaan tuli yllätyksenä. Tasapaino petti totaalisesti eikä kontakti toiminut, silmät "viuhahtelivat" omituisesti. Kyllä sen jo heti tajusi Hiskistä että nyt on vakavammasta asiasta kyse.  Keskiviikkoiltapäivään sain onneksi ajan "vakilääkärillemme". Kyllähän Hiskiä tutkittiin mutta päädyimme samaan tulokseen kuin joitakin kuukausia sitten Helmin kohdalla jotta eiköhän päästetä Hiski Hellun luokse. Nätisti ja rauhallisesti Hiski täältä lähtikin.

Ikävä on tietysti sanoinkuvaamaton. Hiski oli suuri persoona. Luonteeltaan aito jätkä joka ei mielistelyä harrastanut. Välillä sellainen jörö mutta toki se herkkä nappulakin siltä jostain löytyi... Jos vain remmi jäi jotenkin kummallisesti jalkojen väliin niin kylläpä kovakin jätkä menetti heti toimintakykynsä!Tyypillinen suomalainen mies, ei paljoa puhu eikä pussaa...:)Silloin kun puhui niin kuului tietty persoonallinen "norppa-ääni".... sitä ei monelta länderiltä kuule. Hiskin auktoriteetti oli täysin selvä koiralaumassamme. Sen koko olemus kertoi että "mä olen boss". Eikä sitä kukaan kyseenalaistanutkaan. Paitsi Helmi vanhoillapäivillään kun kyse oli Helmin mielestä sille kuuluvista herkuista. Silloin Hiski-parka sai tuntea Hellun hampaat niskassaan. Jonkinlainen suhde Hiskillä ja Helmillä kyllä oli. Vähän kuin aviopari vaikkeivat sitä olleetkaan. Niin no, pääsi se Hiskikin kyllä poikuudestaan joskus 7-vuotiaana ja pallittomana...:)

Se rakasti niin koiran-kuin kissanpentujakin. Muistan tapahtuman vuosia sitten kun eräs kissani oli saanut pennut yön aikana. Kissaemo pentuineen makasi eteisen patjalla ja Hiski siinä vieressä. Varmasti oli Hiski ollut osallisena synnytyksessä :) Aamulla Hiski aivan kuin ylpeili "aikaansaannoksillaan". Varmasti luuli olevansa pentujen isä....  Omia pentujahan ei Hiskillä ollut hyperkeratosiksen takia. Toisaalta sääli sillä Hiski oli mitä täyspäisin länderiuros mitä vain voi olla. Tervekin se oli, vain muutamat tikkaukset sille jouduttiin tekemään (kiitos Helmin) ja muutama harmiton korvatulehdus hoitamaan. Ulkonäkökään ei ollut paha, ainakaan nuoruusvuosina. Viisivuotislahjaksi Hiski menetti pallinsa.... niille kun ei ollut tarvetta. Sen jälkeen pikkuhiljaa alkoi karva pörrööntymään ja ruskeat merkit haalistumaan. Kiitos tästä kuuluu myöskin trimmauskoneelle jolla Hiskiä aina silloin tällöin keritsin. Viimeisen vuoden aikana se sai olla täysin luomuna.

Hiskikin pääsi kokeilemaan agilityä jopa kisamielessä. Eihän sitä koskaan kunnolla oltu opetettu varsinkaan niitä keppejä :). Mutta hauskaa oli. Komearaaminen jätkä kun oli niin maksiluokassa kisattiin ja jopa kakkosiin päästiin ja muistaakseni yksi nolla jäi takataskuun. Ylläoleva kuvasarja jostain Hiskin kisoista kertoo kyllä kaiken Håkanin olemuksesta !!!!

Hiski oli todella pallo-, keppi- ja frisbeehullu. Samoin se oli tosi vesipeto.Ylläoleva kuva otettiin pari vuotta sitten länderileirillä Virroilta. Samaten se oli ns linssilude. Hiski oli aina siellä missä kamerakin. Se aivan selvästi rakasti olla kuvauskohteena:)

Kaksi ylläolevaa kuvaa on otettu pihalla viime sunnuntaina 17.01.2010. Hiski oli myös ahkera tekemään risusavottaa...:). Nenäkin oli iso ja pikimusta !

Hiski juuri trimmattuna kevättalvella-07

Kiitos Hiski kaikista näistä yhteisistä vuosista. Eihän sinun pitänyt kotiin jäädä, uros kun olit.  Mutta onneksi jäit. Moniksi vuosiksi. Nyt on tupa ilman länderiä kun Reettakin asustaa enempi Tiian luona Varkaudessa. Onneksi Rover ja Siru sentään ovat kotona sekä ikivanha Hissukka-kissa. Vaan jotain puuttuu....Toiveena olisi saada Reetalle vielä yhdet pennut josta saisin jätettyä kotiin nartun. Vaan kun ei sitä kauan odotettua juoksuaikaa näy eikä kuulu....

Muitakin päivityksiä toki olisi vaan on jotenkin jäänyt. Yritetään seuraavalla... kerralla kerrata viime vuoden kuulumisia. Lupaan !

Taas se tapahtui... Kirjoitelma hävisi....Yritettävä se on uudelleen. Kun tämä meikän kirjoitustaito on luokkaa nolla ts kaksi sormea tekee työtä niin tovin jos toisenkin vie näitä rustatessa.

Blondipoika löysi mukavan uuden kodin Jakokoskelta, Joensuun liepeiltä. Torstaina saapuivat Auvisen Mari ja Mäkisen Mikko tutustumaan podengoihin. Yhteisymmärrys oli molemminpuolista ja niinpä kotiinviemisiksi he saivat Amareton joka tuntee vastaisuudessa nimen Tossavainen. Hauska ja varsin persoonallinen nimi ! Tuleekohan Tossavaisesta kaimansa kaltainen marakatti..??? Lieneekö yhtä ketterä ? Kun tuota keskikehoa oli jo kertynyt jonkin verran.. Huomioikaa että Tossavaisen korvat olivat alkaneet jo nousta pystyyn :).

Tossavainen sekä Mari ja Mikko

Lauantaina aamulla anivarhain lähdettiin Mervin kanssa kohti Lempäälää ja ländereitten syyskarkeloita. Mukaan piti ottaa Reetta koska ajattelin peilauttaa sen silmät kun tähän oli Lempäälässä mahdollisuus. Mutta Tiia veti taasen pitemmän korren... ja Renttu lähti kisaaman Hyvinkäälle. Koska olin kuitenkin peilausajan varannut niin päätimme että mukaan lähteekin Milka-Reetan tytär. Sitähän ei oltu tutkittu sitten pentuajan. Mervillä oli mukanaan Raisu.

Vanhemmat popot saivat jäädä kotiin Hiskin kanssa mutta Alegria pääsi mukaan ensimmäiselle pitkänmatkanreissulle. Hyvää sille tekikin olla mukana ilman vanhempiaan. Ja voi miten reipas popeloinen se olikin !! Ei pelännyt mitään eikä ketään. Kaikki ihmiset ja koirat olivat mukavia. Alussa teimme pienen metsälenkin ja sen Alegria jaksoi reippaasti ihan omin jaloin. Eka remmireisuukin onnistui hyvin. Toiselle kierrokselle ei sitten lähdetty kuiteskaan. Parasta oli kun Alegria sai oman villapaidan. Kiitokset Minnalle, jolla yhdeksänviikkoinen Aida-länderi, joka tosta vaan oli tekaissut kolme villapaitaa niin Aidalle kuin Aino-siskolleenkin. Yksi oli kuitenkin ylimääräinen mutta ei kauaa... Se oli kuin tehty Alegriaa varten. Kyllä ne on iiihkuja, sekä villapaita että Alegria :)

Alegria 9 vk & suomalainen villapaita kotipihalla 1.11.09

Milkan polvet olivat terveet samoin oli vapaa perinnöllisistä silmäsairauksista. Lekuri tosin löysi yhden ylimääräisen ripsen yläluomesta sekä "aukottomat" kyynelkanavat. Näitä muutoksia tuntuu löytyvän nykyisin enemmänkin ländereiltä. Onneksi eivät haittaa mahdollista jalostuskäyttöä ja harvemmin koiraakaan. Kyynelkanavien aukot voi kyllä avata samoin poistaa se yksi ylimääräinen ripsikin jos tuntuu että alkaa enempi vaivaamaan. Toimenpide  pitää kuitenkin suorittaa narkoosissa erikoissilmäeläinlääkärin toimesta. Kamerakin oli tietty mukana mutta vain muutama kuva tuli räpsittyä lähinnä Ainosta ja Aidasta. Jospa joku...? olisi ottanut enempi kuvia.... Saa lähettää, kiitos :)

Cierimon Aida ja Aino villapaidoissaan

Mitä parhain syyssää oli tilattu, ruokaa ja kahviherkkuja oli vaikka millä mitoin. Makaroonilaatikkoa tuli vielä kotiinviemisiksi ja piirakanpalasia. Nam ! Samoin uuden uutukainen länderikalenterikin. Yksi asia unohtui... En nähnyt kuin vilaukselta millaiselta olisi MH-testi näyttänyt. Rekku on tämän testin ensimmäisenä länderinä Suomessa suorittanut. Hienoa Petra ja Rekku !  Tosin se video ei olisi ollut kyllä Rekusta vaan dalmiksesta. Varmasti tästä testistä kuullaan vielä tuonnempanakin. Neljän jälkeen lähdettiin kotimatkalle mutta mutkan kautta. Hämeenlinnassa käväistiin vielä Mervin Gromit-kasvatin luona vaikka juuri oltiin karkeloissa nähty. Ja joo, kyllä siihen huusholliin vielä yksi länderi mahtuu...

Tiialla ja Reetalla oli eka rata mennyt tosi hyvin ja lopputuloksissa he olivat kolmansina, heti Robin ja Soolon jälkeen. Ajat oli olleet tosi lähellä ja muut kaukana perässä....Wau !!! Tiia oli ollut toooosi tyytyväinen eikä ihme. Koiria oli ilmoitettu yli 70 ja eka startti alkoi klo 7.00..... Eivät muutkaan radat huonoja olleet mutta nippanappakontaktivirheet ja yksi rimanpudotus. Jokatapauksessa kannatti siis lähteä Varkaudesta myöhään perjantai-iltana, mennä hotelliin muutamaksi tunniksi ja olla lauantaina kisapaikalla puoliseitsemään mennessä. Joo, nuo kyllä jaksaa :). Reipas 7-vee Eemeli-kepokin oli ollut mukana.

Toinenkin hieno agitulos kantautui korviini. Risto-Reipas oli saanut toisen nollansa ja sijoittui toiseksi maksiluokassa. Wautsi wau Ripa & Maarianna !!!

Kaunis kiitos teille kaikille jotka olette muistaneet Helmin poismenoa. Sananne merkitsevät todella paljon. Englannista sain Bobilta ja Cydiltä seuraavanlaisen kortin jonka liitän tähän. Kortin sanoma kertookin kaiken... Thank you Bob & Cyd for this lovely card ! It means a lot to me !

Tiina,
We are so sorry to hear that you have lost your beloved Helmi and our thoughts are with you at this very sad time. We know that she was very special to you and hopefully you will be able to take some comfort from all the memories of the good times you had together.
Love from

Bob & Cyd and the Heikym kromis xx

Kala xx

Mutta tokihan elämä jatkuu. Onneksi on noita popopirpanoita jotka vauhdikkaalla energiallaan saa jopa meikäläisellekin nyt jo hymyn aikaan. Sanoinkin tässä että onneksi niitä ei ole samaa määrää kuin normisti ländereitä eli sellaiset yhdeksän... Silloin ois jo helisemässä. Pikkutumma lähti perjantaina omaan kotiinsa Hyvösen Johannan luokse. Kauaksi ei poika mennytkään vaan jäi Mikkeliin. Johannalla on vakaa..??? aikomus saada Pikusta myöskin agilitypodengo. Vilinää ja vilskettä ei tule puuttumaan sillä ennestään perheessä on myös kolme alle kuusivuotiasta lasta kera  kissan, miehen ja vanhemman koiran. Kokemusta on ennestään Peri-malinoisuroksesta joka kisaa maksi 3:ssa. Pikku eli KF Armanjac on vauhdikas ja rohkea tummanruskea vintiö jonka lopullista karvanlaatua vielä tässä tovi veikkaillaan. Itse kyllä kallistuisin tuohon lyhytkarvaiseen versioon, mutta ans kattoo jotta kasvaako edes muutama parranhiven. Ei näistä popoista niin vaan ota selvää ! Pikku on selvästi minikokoinen malikka..

Johanna & Pikku jolla vielä näkyy mustanaamio-kuvio

Amaretto ja Alegria , eläväisiä "lelukoiria"

Tuplat on siis vielä kotona mutta eiköhän nekin kohtapuoliiin omiin koteihinsa löydä. Ellei tuo tytskä sitten tähän jää. Seurataan vielä tilannetta. Alegria on ihan Rover-isänsä narttumainen kopio. Elkeet on täysin samanlaiset ja jopa tuo karvanlaatukin... Amaretolla on pakko olla jotain länderitaustaa... kun on niin vankkatekoinen eikä korvat ole hievahtaneetkaan pystyyn... Jääneekö luppakorvaiseksi ??? Ellulekurikin mietti ihan samaa. Oiskohan tuo Hiski mitenkään... no ei tietty !

Vielä pitää kuitenkin palata noihin koiriin jotka ovat menneet  "paremmille metsästysmaille" . Viikko ennen Helmin poisnukkumista lähti Sirun Konsta-isä. Konsta saavutti huikean iän sillä se olisi täyttänyt joulukuussa 18-vuotta.  !!! Rautainen teräspopo todellakin. Sen isä saavutti yli 17:n vuoden iän kuin myös veljensä. Huikeeta ! Joten hyvät geenit tältä osin on Siru kyllä perinyt. Löysin yhden kuvan joka on otettu Tampereen näyttelyssä keväällä-07.  Saatiin ikuistettua Konsta kera kahden poikansa eli Carloksen ja Filhon sekä Sirun kanssa. Finho on Sirun veli ja Carlos puoliveli. Konsta-pappakin oli kehässä ja komeasti menikin !!! Tässä yhteydessä mainittakoon että Konstan Reetta-omistajalla ( ei paha nimi...) oli minulta parikin narttuländeriä 70-luvun loppupuolella,KF Evita ja KF Fräulein Frida. Jälkimmäinen teki  KF-I-pentueen josta aikansa voitokkaimpia ländereitä oli KF Irminhild. Saattaapi vielä se päivä koittaa jolloin Reetalla on vielä KF-podengokin...

Vas Carlos, Filho, Siru ja oikealla Konsta.

Auts, meinasi unohtua... KF V-pentue täyttää tänään 28.10 kokonaiset 7-vuotta !!! Jihuu ja superonnittelut kaikille sekä monia ratkiriemukkaita vuosia vielä eteenpäinkin . Rentukalle erityisonnittelut Varkauteen Tiian luokse. Saihan Renttu nakkikakkua...?